PAHAn harkoissa ollaan nyt käyty syksyn aikana neljästi. Kahdella ekalla kerralla Mallalla oli ihan kelpo meininki, mutta se on nyt jotenkin vaipunut masennukseen parilla seuraavalla kerralla, ei oikein ole jaksanut innostua tarpeeksi ja ohjaus ei toimi kun olen liikaa koiran edellä, tiedä sitten mistä johtunee. Metsälenkkejä ollaan tehty 3-5 kertaan viikossa, illan pimeydessä ollaan menty Järilän harjulla pururataa otsalamppujen loisteessa, mutta eilen saimme kokea ihanan yllätyksen, valot oli kytketty päälle ja siellä näkee nyt oikein mukavasti lenkkeillä.  Leksulle ja Mallalle täytyy käydä hakemassa vielä heijastinliivity niin näkee paremmin missä ne viilettää. 

Taralle on leikkausaika parin viikon päästä varattuna, saadaan sekin asia pois päiväjärjestyksestä, nyt mä kyttään koko ajan onko patti kasvanut, se on mun mielestä kyllä kasvanutkin (saattaa olla vaan kuvitelmaa), mutta näin päästään siitä mielen vaivasta.

Olen menossa liikevalmennuskoulutukseen, huh! mitenkähän siellä pärjää, kunto ei taida olla ihan kohdillaan ääh!!!!!

COIRUS IDIOTUS

Jos nyt jotain kiinnostaa tietää, niin tämän tieteellisen pohdinnan tuloksena parhaiten lenkki sujui kahden koiran kanssa, siinä siis oikein hyvä koiramääräluku  .

Malla lähti eilen Sinikan matkaan , iloisesti häntää heiluttaen se lähti, mutta arvatkaa kuka jäi ikävissään kaipaamaan perään ,  iltalenkki tuntui jotenkin niin "vajaalta". Tuleehan se pikkupirpana sieltä ensi viikolla takaisin, mutta .................

Onneksi perjantai-ilta oli vapaa ja pääsin vastakarvaajien kanssa treenaamaan, pelkäsin kyllä sitä pystynkö olemaan Mallalle reilu ja rento, vaan onnistui se ja pään kivistyskin kaikkosi, onneksi. Maria oli tuonut mukavan muutaman esteen radan jossa kivasti kimuranttia kiharaa ja haastetta. Siinä saatiin porukalla miettiä ohjauslinjoja millä saadaan hyvä lopputulos ja saatiin me Mallankin kanssa tuo rata pari kertaa onnistumaan :)

Lauantaina oli Nokialla kisat joihin olin Mallan ilmoittanut. No kisafiilis ei nyt ollut sattuneesta syystä mitenkään huipussaan ja mietin vielä aamullakin kantsiiko sinne lähtee ajelemaan, mutta saitana päätin että lähden kun oon kerran maksanutkin. Toivoin kyllä hartaasti että se nousunolla tulisi ekasta startista, niin voisi häippäistä kotiin heti sen kisan jälkeen. Vaan ei menneet nuotit ihan niin yksinkertaisesti. Minä joka vältän aika hyvin valssauksia ja käytän mahdollisuuksien mukaan persjättöjä, päätin ottaa varman päälle ja vallssata varmuuden vuoksi ettei mene väärille esteille. No niinhän siinä kävi että ei meikäläisen pää kestä semmosta pyöritystä (valssattavia kohtia oli aika runsaasti) ja jo loppupuolelle edenneen hyvin menneen radan meikäläinen hukkasi ihan tyystin ja lopulta ohjasi koiran väärälle esteelle. Kyllä oli suuri vääryys Mallaa kohtaan, se kun meni rataa oikein iloisesti ja vauhti olisi ihan varmasti riittänyt ajan alitukseen.

Ei siis auttanut muu kuin jäädä odottamaan sitä toistakin starttia. Onneksi järjestelyt pelasi loistavasti ja oltiin koko ajan etuajassa arvioiduista ajoista.

Toinen rata lähti nihkeästi, Mallalla ei enää ollut sitä iloisuutta mikä oli ekassa radassa (odotus ei ole kivaa), käynnistyi se kuitenkin muutaman esteen jälkeen, mutta A:lle mennessä kiljahti ja rupesi ylhäällä katselemaan takapäätänsä, en tiedä mitä siinä tapahtui ja luulinkin jo ettei se pysty jatkamaan matkaa kun pysähtyi toistamiseen siellä A:lla. No siitä sitten lähti kuitenkin alas ja olin mokata tämänkin radan kun yritin ohjata ja seurata samaan aikaan kulkeeko Malla normisti, niin olin ohjata putken ohi, onneksi hoksasin ja ehdin korjata (oli toiseksi viimeinen este). Siis pääsimme maaliin virheittä, mutta ajasta ei mitään tietoa. Vasta kun tulokset tuli taululle varmistui että Mallan nousunolla oli totta, kyläkin aika täpärästi aika alitettiin kun siellä A:n harjalla sitä aikaa vietettiin.

Nyt voi hyvillä mielin odotella Mallan juoksuja ja ehkä sitä pakollista taukoa. Keväällä on sitten mukava aloittaa kakkosissa. Tietysti jos juoksuja ei kuulu käymme toki WeCan kisoissa korkkaamassa kakkosluokan.

Innolla ajattelen jo treenejä ja kisoja kun ei ole paineita nousta mihinkään vaan voi ottaa riskejä ohjaukseen ja katsella mitä niillä saa aikaiseksi, jospas sitä oppisi sitten taas vähän ohjaamaankin

Meidän treenit alkaa jo perinteeksi käyneellä "mutustelulla"  juhlitaan sitä mikä on sillä hetkellä ajankohtaista, vaihdetaan kuulumisia ja puretaan paineita. Tällä kertaan aiheena oli kaupunkitaiston suhteellisen hyvät suoritukset jotka perjantain poppoo sai aikaiseksi, voisiko sanoa "parhaimmistoa" kyllähän sitä nyt oli syytä jotenkin juhlistaa .

Kyllä tässä seurassa viikon hirvittävä työtaakka kaikkoaa ja nauruhermot on koetuksella , vatsalihaksista puhumattakaan, siis aivan ihana sakki treenaamassa, tulee samalla kerralla hoidettua treenit ja pääkopan puhdistus.

No, kun tämän terapian jälkeen päästiin radalle joka koostui vain muutamista esteistä oli olo kuin pilvissä leijuisi. Malla oli aivan uskomattoma ihana. Katselin aiemmin päivällä videota jonka Johanna lähetti ja päätin että alamme harjoittelemaan kaukaa ohjausta, siis leijeröintiä kehiin .....

Onnistuttiin aikas hyvin, joten tätä lähdetään ihan oikeasti nyt työstämään, Malla oli aivan superhyvässä vauhdissa ja hyvällä asenteella, jee jee jee ! ! !

Leksukin käväisi radalla, omaan hömppämäiseen tyyliinsä ja Tara pääsi lopussa radalle niin että rimat oli jo poistettu, otettiin ohjauksia. Oli tuo mummeli vähän ihmeissään kun ei ollut minkä yli hypellä, vaan riemuissaan se radalla kuitenkin meni, kontaktit otti hienosti ja ohjaukset toimi. Kyllä Tara näyttää kaipaavan vielä tätäkin toimintaa niin onnelisen näköinen se oli

Kesälomallani piti kovastikin treenata ja tehdä sitä sun tätä, mutta haaveeksi jäi. Jo loman ensimmäisellä viikolla kantapää alkoi treenissä kipuilemaan niin ettei pässyt juoksemaan, vanha vaiva Plantaarifaskiitti oli palannut, mutta oli vaihtunut toisen jalan kantapäähän.  Treenattiin siis jatkossa vain muutamalla esteellä ja kontaktiharkkaa tehtiin tehostetusti.

Rauman agipitsikisoihin kuitenkin ilmoittauduttiin. Varaohjaaja ehdokkaat Johanna ja Maria kokeilivat välillä Mallan kanssa agistusta ja hyvinhän se menikin, eli suunnitelma oli että jos jalka ei kestä niin lauantaina agistaa Johanna ja sunnuntaina Maria. Onneksi jalka kesti ja pääsin itse Mallan kanssa kisailemaan. Lauantaina saatiin 0-tulos kirjattua kisakirjaan. Mukavaa oli taas pitkästä aikaa pyöriä agikisoissa, mukana oli kisaamassa myös Mallan sisarpuoli Sumi.

Lempäälässä käytiin agistamassa elokuun alussa ja sieltä tuomisina oli A-kisasta 2 sija ja B-kisasta 1-sija, mutta kumpikin rata suoritettiin yliaikaisena., C-kisa menikin sitten niin alta lipan että vei päiviä päästä sen yli. Lempäälässä kisasi A-kisassa myös Nelli lagotto joka voitti tämän kisan ja nousi kakkosiin, onnea!!

Viikonloppuna taisteltiin Satakunnan seurojen mestaruudesta hyvässä hengessä ja voiton vei Äetsän seudun koirakerho HARJA oli kakkonen häviten vain kahdella pisteellä. Mallan kanssa oltiin mukana joukkuessa ja kivaa oli meno, harmittava ensimmäisen esteen riman pudotus muuten puhdas suoritus.

Taran kanssa ollaan pienesti tokostettu ja olen tyytyväinen sen kaukkareihin. Matka ei ole vielä kovin pitkä mutta eteenpäin liikkuminen on saatu loppumaan, hienoa. Olen tunnareita lykännyt ja lykynnyt kun tiedän että se on ja tulee olemaan meidän kompastuskivi eikä mulla ole oikein siihen mitään kikkaa millä Taran saisi hakemaan sen oikean palikan. No ehkä me sitä joskus aletaan kunnolla harjoottelemaan :)

Lopuksi pitänee vielä hehkuttaa Taran pojan Constan hienoista agisuorituksista, pienen ajan sisällä Johanna ja Consta ovat saavuttaneet kaksi agisertiä, oikein paljon onnea!! :D

9 vuotta siis täytti tuo pirtsakka mummeli