Nyt on Tarakin saanut kisakautensa päätökseen tältä vuodelta.
Eka rata Pertti Siimeksen käsialaa, radalla pari-kolme ansapaikkaa joita vähän pelkäsin.
Ohjaus tökki pahasti (jännitys tuntui enkä saanut otetta ohjauksesta) ja Tara meni sen mukaisesti, ei siis mitään sujuvaa etenemistä, päästiin kuitenkin ilman virheitä toiseks viimeiselle esteelle joka oli A:n alla oleva putki johon tultiin keinulta, rupesin varmistelemaan että varmasti menisi putkeen eikä A:lle, kun oli siihen asti päästy virheittä ja ohjasin ohi putken . . HYVÄ MINÄ! . . yliaikaa olis tullu ilman tota häslinkiäkin mut nyt sitä tuli rutkasti, eli 5 ja yliaikaa 12.16, tulos siis 17,16.
Toiselle
radalle rauhotin itseni ja se menikin ihan mukavasti vaikka otinkin
HYL:n, Tara jotenkin luisti keinulla ja pelästyksissään hyppäs alas,
siitä tuli vitonen, mut otin keinun uudestaan ettei jää tollanen
suoritustapa mieleen, loppurata mentiin virheittä.
Kolmas
rata oli hyppäri ja päätin mennä sen harjoitusmielessä, siinä oli kaks
sellasta kohtaa missä halusin testata miten Tara ne oikein ottaa.
No
Tara otti ne ihan hienosti, mä vaan tunaroin, kun ajauduttiin
jyrkemmässä kulmassa kepeille mitä olin sen rataantutustumisessa
miettiny, Tara etsi hienosti sisäänmenon mut mä hölmöyksissäni pysäsin
kun TAAS OLETIN!!!!!! ettei se mee oikein niille kepeille ja kun mä
pysäsin niin Tarahan tuli tietysti kepeiltä pois, että siitä sitten
vitonen, yliaikaa saatiin nyt kulumaan 10.85 eli tulos 15,85.
Toisen ja kolmannen radan tuomaroi Leena Rantamäki-Lahtinen.
Kokonaisuudessaan jäi ihan hyvä fiilis. Ajat oli tiukkoja tällaiselle köntykselle, joten ihan tosissaan tässä täytyy ruveta tekemään jotain tuon kunnon kohennukseksi sekä painon pudottamiseksi, että ensi keväänä/kesänä jaksaisi vähän enemmän juosta ja pääsisi lähemmäs ihanneaikoja, sitten voisi asettaa itselleen jotain tavoitteitakin. Tietysti noihin sählinkeihin meni aikaa mutta parantamisen varaa on roimasti.
Harmittaa
kun tuo talvi tuli eikä oo harjoittelumahdollisuuksia, jäi niin paljon
sellaista mitä haluaisi heti ruveta hiomaan ja testaamaan.
Kun
kahden viikon välein on kaksi tuntia harjoituksiin varattuna ei siinä
paljon hio taitojaan, siinä mennään ryhmän mukana mitä keritään.
Tarvitsisi olla paikka missä pääsisi omatoimisesti välillä harkkaamaan
omia juttujaan. No tää on tätä :-} hieman oon vaan kateellinen niille
joilla on mahdollisuus harjoitella täysipainoisemmin talvellakin. Ehkä
tässä kärsii eniten tuo luottamus ohjaajan ja koiran välillä, en
tiedä? Tuntuu vaan siltä että keväällä saa taas aloittaa vähän
niinkuin alusta, kun päästään taas ulos kentälle harkkaamaan.
Kommentit