Sunnuntaina tyttäreni perheen koira (ja kas kummaa, se on lagotto) tuli mulle trimmattavaksi ja sit olin ilmoittanut tulevani illalla sen kanssa täällä Kokemäellä maneesissa alkavaan koulutukseen.      

Tää koira "Legenda" alias "Leksu" on erittäin energinen eikä sille oo kovin paljoo mitään tapoja opetettu, joten lähdinkin ilman mitään erikoisempia odotuksia katsomaan miten se reakoi vieraisiin koiriin, ihmisiin, uuteen ympäristöön ym.     

Voi jestas sentään olin aivan äimän käkenä sen käyttäytymisestä, hieman piti joillekkin oudoille koirille murista varmuuden vuoksi, toiset taas oli niin kuin olis ollu vanhojakin tuttuja ja olis mielellään mennyt leikkimään. Vieraista ihmisistä ei ollut moksiskaan ja kouluttajakin sai tulla ihan vapaasti katsomaan, vain aavistuksen verran varuillaan ja häntä hiljensi hiukan heilumistaan mutta heilui kuitenkin koko ajan. Maneesista ei ollut moksiskaan, vain ihan maneesin vierestä menevän junan ääni oli sen verran outo ja pelottava että häntä laski alas ja sitä ääntä piti ruveta kuuntelemaan, kun juna oli mennyt oli kaikki taas ok.
Tässä tulee sunnuntain ilon aihe - - -  Leksu teki niin ihanasti kaiken mitä sille opetin ja niin innokkaasti että itsekkin oikein todella innostuin, tässä oli sitä tekemisen iloa.

Tässä Legenda kesällä 2006  n.1/2 vuotiaana.