Taas on vuosi vaihtunut, kovan paukkeen, rätinän ja taivaalla poksahtavien värillisten välähdysten voimalla. Sinna ja Tara eivät moisista pahemmin välittäneet, ensimmäinen talon nurkalta kuulunut, todella kova paukahdus sai koko koiralauman haukkumaan, sen jälkeen ei moisista välitetty vaan makoiltiin ihan rauhassa.
Vertti vietti loppupäivän (puoli neljältä, lenkillä ollessa Vertti kuuli ensimmäiset paukkeet ja se riitti) pesuhuoneessa, läähättäen ja vikisten. Kävi hakemassa sympatiaa isomman paukkeen kuuluessa, mutta kun sitä ei saanut palasi takaisin turvapaikkaansa. Torstaihin asti kuului joitain pikku paukahduksia, mut sit on ollut rauhallista ja Vertti pystyi jo rentoutumaan perjantai-iltana, niin että tuli unilelunsa kanssa nukkumaan mun viereeni.

Tänään oli seuran treenit Noormarkun hallilla, Tara kävi vähän ylikierroksilla tai keskittyi haisteluun, joten tää harjoitus ei paljon antanut.

Sinna on ongelma, siihen en taas saanut oikein ytyä ja keinu kolahti niin pahasti et alkoi sitä taas "pelkäämään", sit lähtee vielä mua karkuun periaatteella -en tuu takaisin- (oikein kiva homma näin kisojen aattona). Keinua mentiin sit hihnassa useampaan otteeseen, namit heti keinun jälkeen. Tässä kohtaa on se kumma juttu, Sinna menee keinulle ihan vapaaehtoisesti hihnassa ollessaan, mun ei tarvii sitä houkutella, eikä keinun jälkeen näytä olevan mitään hätää, eli ei se siis sitä keinua pelkää . . . vaan mitä toi sen käytös on?? 
Saatiin sit tehdä vielä puominkin kans työtä ennen kuin meni sen, Sinna aina yhdistää keinun ja puomin. No se saatiin toimimaan kun vein sen pari kertaa hihnassa, niin sit mentiin jo puomi muutenkin.

Huomenna olis sitten samassa paikassa kaks starttia Sinnalle, tuomarina Kati Wala, toivotaan hartaasti ettei ainakaan ekalla radalla olis keinua, niin voitas osallistua molempiin kisoihin. En nimittäin vie sitä toiseen starttiin jos ekalla radalla jo on alettu temppuilemaan.