Olin ilmoittanut Sinnan kahteen starttiin Turkuun, kun ajattelin että kolme olisi sille liikaa. Elin kovin epätoivoisia hetkiä ennen kisaa, harjoittelut edeltävältä viikolta ei kannustaneet mitenkään kisoihin lähtemistä ja perjantaina teki vielä temput karkaamalla keinulta, olin aivan vakavissani jo jäämässä pois koko kisoista.
En oikein tiedä mikä Sinnalla oikeesti on tai oli, vaikuttiko se että Tara ei oo kotona jotenkin asiaan vai voiko syyn katsoa johtuvan jonkinlaisesta valeraskauden oireista. No aivan ihmeellistä käytöstä kotona eikä mitään kiinnostusta harjoitteluissa.
Kisoihin siis lähdin sillä mielellä että taitaa olla mein viimeiset kisat :-(
Tähän väliin täytyy laittaa kaiken ton masennuksen jälkeen, että onneksi kuitenkin lähdin matkaan.
Tuomarina oli Salme Mujunen, jolta olin jo saanut oppia kahden kurssipäivän ajan ja koitin niitä oppeja pitää mielessä suunnitellesani radan suoritusta.
Ekalta radalta nappasimme 10 ja yliaikaa 2.08, tulos siis 12.08. Toinen virhe johtui ihan omasta mokasta kun ajauduin hyppyesteen toiseen laitaan ohjaten näin Sinna liian sivuun ja se lähti kiertämään estettä, toinen virhe tuli sitten tästä pelkäämästäni keinusta, eli Sinna kieltäytyi menemästä keinuun ja lähti taas pakenemaan kauemmas, mutta ihme kyllä, sain sen kuitenkin palaamaan takaisin ja menemään keinulle.
Toinen rata suoritettiin lähes käänteisenä johon tehtiin vain pieniä muutoksia. Lähdettiin taas ihan mukavasti liikkeelle, selvät terävät käskyt (Salmen oppeja) tehoaa Sinnaan kun vaan muistan niitä antaa, keppien jälkeen oli hyppyeste ja sieltä putkeen (piti olla helppo nakki), mutta jostain kumman syystä (en vieläkään tiedä mistä) meni putken sivuun ja katseli yleisöä :-/ , siitä siis vitonen, taas mentiin eteenpäin kunnes kahden hyppyesteen välissä taas tökkäs kun valssasin ja meni nuotit vähän sekaisin enkä muistanu antaa kunnon terävää käskyä Sinnalle niin sen vauhti hiipui, no selvittiin siitä kohdasta kuitenkin eteenpäin, saavuttiin kohtaan missä hypyn jälkeen oli keinu ja eikös Sinna sen pongannut ja säntäs karkuun, taasen sain sen kuitenkin tulemaan takaisin ja suorittamaan radan loppuun. Keinulta ei tullut vitosta karkas käsistä sen verran kaukana kyseisestä esteestä, tulos siis 5,84.
Päivä tiivistettynä, ihan hyvä. Oon tyytyväinen että lopultakin päätin mennä kisaamaan, nyt näytti taas siltä että kyllä Sinna menee kun vaan antaa oikeat käskyt ja keinun suorittamiseenkin sain ideaa jota täytyy käytännössä kokeilla toimiiko, eli tiukka haltuunotto ennen estettä ja selvä suorituskäsky niin ettei Sinnalle itselleen tuu mieleenkään tehdä omia ratkaisujaan. Sitten joskus nähdään onko tää se ratkaiseva avain.

Sitten vielä paluumatkalla Turusta täytyi tietenkin poiketa Mäkisellä katsomassa Taraa ja lapsosia. No Tara oli tietysti iloinen kun saavuin, kävin sen kanssa vähän ulkoilemassa ja pennut oli niin tyytyväisen näköisiä että ilmeisesti Tara hoitaa ja ruokkii niitä hyvin. Nyt odottelenkin että silmät aukeaisivat ja alkaisiva hiukan liikuskelemaan, mukavaa että pääsen näin seuraamaan pentujen kehittymistä kun kasvattaja on sen verran lähellä ettei tuo ajomatka oo mitenkään hankalan pitkä.