Nyt on takanapäin vuoden kohokohta, eli viikonlopun pe-su agikisat Kokkolassa. Matka taittui mukavasti yhdessä Marian kanssa, olin saanut lainaan tätä matkaa varten sen verran ison auton että mahduimme siihen hyvin koirinemme ja tavaroinemme. Myöskin meillä oli viimevuotiseen tapaan yhteinen mökki varattuna ja ihan hienosti sekin pystyttiin jakamaan vaikka koiria oli nyt yksi enemmän kuin vuosi sitten, oikeastaan koirat tulivat nyt vielä paremmin toimeen keskenään, vain yksi yhteenotto oli sunnuntai-illalla ja sehän tietysti käytiin Pippan ja Sinnan kesken, mutta se meni onneksi myös nopeasti ohitse eikä sen jälkeen enää ollut mitään sanaharkkaa kummallakaan.

Perjantain kisa käytiin todella märissä olosuhteissa liukkaalla ja vesilammikoita täynnä olevalla nurmikentällä, lisäksi vettä tuli koko ajan taivaalta lisää. Lauantaina Sinnan ekalla radalla kenttä oli vielä aivan märkä (kisa alkoi klo 8) mutta kuivahti jonkin verran päivän aikana ja meillä oli onnea koska sekä Tara että Pippa olivat luokissaan heti ensimmäisten starttaajien joukossa, niin ilta kisassakaan ei kastuttu. Hieman meidän starttiemme jälkeen alkoi vettä sataa ja sitä tuli välillä todella rankasti. Sunnuntai aamu oli aivan harmaa ja kostea mutta ei kuitenkaan satanut, kenttä tietysti oli aamusta märkä kun illalla ja yöllä sitä vettä satoi. Sumut kuitenkin hälveni aikanaan ja päivä saatiin viettää kuivana ja auringosta nauttien.

Viikonloppu antoi sitä mitä siltä odotinkin, eli mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten ja agilityn parissa, tulokset ei päätä huimanneet, mutta en noita tavoitteitakaan ollut asettanut joten kaikesta onnistumisesta pystyi nauttimaan.

Sinnan tulokset: A-kisa hyl    B-kisa 27,73   C-kisa 27,95   D-kisa 17,27   E-kisa 14,06  

Taran tulokset: A-kisa hyl     B-kisa 23,76   C-kisa hyl        D-kisa hyl        E-kisa 8,56

Sinnan kisailut on nyt sitten ainakin toistaiseksi kisattu, sillä ei ole haluja tähän hommaan joten ihan turhaan tässä hakkaan päätäni seinään ja totuus on että nyt kun Taran kanssa löydettiin jossain kohtaa taas sitä entistä menoa ja yhteistyötä, se tunne on niin mahtava, että tuo väkisin vääntäminen mitä Sinnan kanssa joutuu tekemään vie tämän lajin ilon. Tähän ikään mennessä olen kuitenkin oppinut että missään kohtaa ei sovi sanoa "en koskaan/ikinä" joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kamera oli matkassa, mutta silloin kun olisi ollut kuivaa en muistanut sitä joten kuvat jäi ottamatta. Kuitenkin joku kuvamuisto pitää matkasta olla, niimpä otettiin kuvat meistä jotka olivat vielä paikalla maanantai aamuna taustana kenttä millä kisat käytiin.