Taas on vierähtänyt viikko niin ettei tänne ole saanut mitään laitettua.

Pientä harkkaa ollaan tehty Taran kanssa. Ollaan otettu nopeita vaihtoja istu/maahan sekä sivulle tuloa, kaukokäskyjä pariin kertaan ja paikallaan kääntymisiä. Yhteisharjoituksina Taralle ja Leksulle paikalla oloa, alkuviikko istuen, loppuviikosta makuulla. Tää harjoitus on läheinnä Leksulle tarkoitettua, mutta ei tee pahaa Tarallekkaan. Istuminen paikalla sujuu hyvin, saan poistua huoneesta tai mennä hommailemaan jotain, ajallisesti tämäkään ei kestä kauaa, mutta olen tyytyväinen kun Leksu on ruvennut pysymään paikallaan eikä lähde perään katsomaan mihin hävisin. Kun siirryttiin makaamiseen tuli sama reaktio, eli piti nousta ja lähteä perään, mutta nyt sekin näyttää jo sujuvan ja Leksu pysyy paikallaan vaikka poistun huoneesta.

Leksu edistyy ihmisten ohituksissa edelleen, koko ajan ollaan siis menossa parempaan suuntaan. Täällä kun näkee kovin vähän ihmisiä vaikka kävellään aina tuonne "keskustaan",  niin olemme nyt suunnanneet kulkumme luistinradan viereen ihmettelemään, siellä on näin jäiden aikaan sitä kaipaamaamme väkeä liikkeellä. Kun sitä väkeä on enemmän Leksu ei reagoi muihin mitenkään, ihme otus.

Metsälenkillekkin ollaan päästy pari kertaa Marian poppoon kanssa, siinä tuli itselle myös kunnon jumppa kun rämmimme lumisessa metsässä. Tara lähti pari kertaa jänisjahtiin ja menetti tyystin korvansa, tästä syystä joutui vähäksi aikaa myös remmin jatkeeksi.

Olen lukenut nyt Marialta lainaamaani kirjaa Koirakuiskaaja ja näiden oppien mukaan olen alkanut hihnalenkillä pitää koiria osan lenkkiä kulkemassa takanani tai sivullani ja täytyy myöntää että itse nautin lenkistä todella kun kukaan ei vedä silloin mihinkään suuntaan. Tätä tapaa tulen ehdottomasti jatkamaan edelleen.

Lauantaina olin Turun näyttelyssä turistimatkalla, Sinikka (Taran ja Leksun kasvattaja) nappasi minut matkaansa Huittisista. Siellä tapasin sitten Taran lapsosia. Toisesta pentueesta Turkuun olivat tulleet Consta, Voltti, Pippi ja Sasha sekä ensimmäisestä pentueesta siellä oli Hillo ja Sebastian. Lapset olivat oikein hyvillä luonteilla varustettuja ja mukavan näköisiä, joten äiti Tara voipi olla lapsistaan ylpeä. Kuvia koitin räpsiä, mutta voivat kyllä olla todellisia räpsäyksiä joita ei voi tänne sivuille laittaa, no sen näen huomenna kun saan töissä purettua kuvat kamerasta (kotona ei onnistu).