No niin, nyt on astuttu vuoteen 2009 räiskeen keskellä. Raketit alkoivat räiskiä taivaalle jo heti töitten päätyttyä eli klo 16, onneksi noiden kahden koirulin kanssa lenkki ei ollut ongelma, ne ei niistä edeleenkään olleet moksiskaan. Täysi "sota" sitten alkoikin tässä talon nurkilla heti puoli kuuden aikaan ja sitä riitti yhteen asti yöllä.

Iltalenkille menin autolla tuonne Pitkäjärven maisemiin, kun ajattelin ettei ole kiva jos raketit lähtee heti nenän edestä, pahimmassa tapauksessa nuo koiratkin olisivat voineet säikkyä ja alkaa vielä pelkäämään.

Aamun/aamupäivän lenkkejä ollaan jatkettu edelleen Marian sakin kanssa pakkasiakin uhmaten. Kyllä täytyy sanoa että tuo harjumaasto, (Järilä-Hiittenharju) tarjoaa oivat lenkkeilymahdollisuudet. Ollaan joka toinen aamu lähdetty Hosiossaaresta ja joka toinen kerta Järilän majan tuntumasta. Nyt on tutkittu mihin miltäkin polulta pääsee ja tutkailtu ensikeväälle lenkeilyreittejä. Tänään saatiin lunta ja se tietää sitä, että osa noista reiteistä jää latujen alle.

Otin tänään joitain kuviakin, en vaan saa niitä purettua puhelimestani täällä kotona joten jos niissä on joku kuva sellainen että jotain on edes näkyvissä niin laitan ne tänne sitten myöhemmin. Tuo kuvaaminen on hiukan hankalaa kun ilman silmälaseja tuo tähtäys menee vähän niinkuin sinnepäin :-D.

Nyt kun on käyty joka aamu lenkillä, niin Tarakin on saanut ilmeisesti tarpeeksi nuuskutella ja juosta, koska pysyy ihmeen hyvin lähettyvillä eikä tule tuota jälkien perään häviämistä.

Tossa joku ilta lenkillä ollessani pohdin Leksua ja totesin ettei mulla sittenkään ole mitään ongelmakoiraa, se on jossain asioissa epävarma, mutta kunhan se saa enemmän kokemusta eri tilanteista uskon vakaasti että niistäkin päästään eroon. Tämä tuli taas todistettua tänäänkin, kun ihan vieras nuori mies pysähtyi juttelemaan mun kanssani kun olin lenkillä, Leksulta ei minkään sorttista murinaa tai jäykistelyjä, oikein kauniisti oli mun sivullani Taran kanssa ja odotti.

Huomen täytyisi mennä töihin, mitenkähän koirulit mahtaa reagoida kun ei enää pääsekkään parin tunnin aamulenkille, se saattaa näkyä piankin hihnalenkillä kiskomisena ja säntäilynä.

Onneksi ollaan kuitenkin menossa kevättä kohti ja eiköhän pian ala olemaan jo töidenkin jälkeen sen verran valoisaa että ehtisi metsään lenkille, sitä siis jäädään  odottelemaan.