Taas nää päivitykset on jääneet tekemättä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Janita Leinosen koulutus sitten jäi, pirskatti kun harmittaa. Pakkasta oli liikaa ja me tyhmät kun olimme varanneet ajan klo 11, vaikka tilatessa olisi ollut mahdollisuus varata myös iltapäivälle aikoja, silloin oltais pakkasen puolesta jo voitu mennä.

Lauantaina oli Noormarkussa agiharkat, tehtiin sama rata mitä oltiin harkattu Maria Aaltosen koulutuksessa. Meiltä ei edelleenkään Taran kanssa suju nuo ulospäinkännökset tuolla kentällä vaikka ne tässä kotioloissa menee ihan mukavasti. Muuten ihan hyvä fiilis jäi tosta harjoittelusta.

Leksu pääsi käymään myös radalla ennen kuin vuoro vaihtui ja hitsi kun oon tyytyväinen. Tää oli nyt kolmas kerta kun pääsi esteille tänä vuonna ja meni ihan mallikkaasti ja jopa kuunteli ohjausta, vain yhden kerran meni ohi hyppyesteen ja senkin mun mokani takia. Kävimme myös ensimmäistä kertaa pöydällä, nyt on siis enää pituus, muuri ja okseri mitä ei olla kokeiltu.

Iltapäivällä lähdettiin käymään vielä metsälenkillä Marian porukan kanssa, siellä sitten Tara teki sen taas ....    lähti todennäköisesti tuoreiden pupun jälkien perään saatiin sitten huudella ja vihellellä vaikka kuinka kauan, omasta mielestäni siinä meni ainakin 10 minsaa, Maria arveli viittä, no kuitenkin se aika tuntui pitkältä. Mulle oli tulossa lapset hoitoon ja luulin jo että mun täytyy tulla metsään työntelemään vaunuja ja huutelemaan niitten kanssa. Lopulta se sieltä ilmestyi hengästyneenä, joten juostu oli. Loppumatkan joutuikin Tara sitten kulkemaan hihnassa. Olin niin kauhuissani sen katoamisesta etten osannut olla edes kunnolla kiukkuinen.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa pitkästä aikaa myös tokoharkat. Niimpä sitä sitten ajeltiin Ulvilaan Taran kanssa tokostelemaan. Ensimmäisen kerran tuntui nyt siltä, että jotain osattaisiinkin, harjoitusta ja viilausta vaan tarvitsisi tehdä niin kyllä se siitä..... loppuajasta Tarakin otti jo rennommin ja makaili peitollaan odottelemassa vuoroaan ihan rauhallisesti ilman kitinöitä.