Maanantaina näin sitten kesän ensimmäisen käärmeen  kauhistus, mentiin metsänreunaa ja olin just astumassa mättäälle kun näin siinä mättään juuressa kiepillä olevan kyyn, arvatkaapas kuka poukkasi tosi korkeelle hypätäkseen sen yli. Tara oli mulla hihnassa ja jotenkin tajusin senkin työntää kauemmas ja tietysti mä kiljaisin niin että Leksu lähti mun suuntaani, niinpä minä sitä hätistelemään ettei vaan tuu sinne. Eikä ollut kyytapletit mukana.

Otettiin porukalla kentällä myös agia. Meiltä ei taaskaan sylikäännös onnistunut kunnolla, läheltä onnistuu, mutta kun tullaan parin esteen takaa niin sitten jo tökkii kun pitäisi se saada liikkumisen yhteyteen onnistumaan. Siispä, harjoitusta .... harjoitusta ...... ja lisää harjoitusta.

Eilen oli seuran koulutusinfotilaisuus ja olin siellä mukana. Käytiin myös pienesti Jaanan ja hänen cockerspanieliensa Eetun ja Manun kanssa kävelemessä, pitäisi pojat tutustuttaa toisiinsa jos aiomme vappuna asustaa samassa mökissä Seinäjoella. Leksulle se näytti olevan kovempi paikka kuin Jaanan pojille, ne ei välittänut pätkääkään Leksun mörinöistä, eli nyt jatketaan näitä pieniä tapaamisia viikonvaihteessa ja viikollakin vois vielä nähdä.

Otin Leksun kanssa ennen kotiinlähtöä kepit ja renkaan. Renkaasta mennään edelleen jokunen kerta kehikon välistä, eli noin kahdeksasta hypystä pari menee ohi. Kepit oli aivan loistavat  .   Nyt kun en enää kumarru niin Leksu on jo löytänyt rytmiäkin menemiseensä ja itse sain ottaa etäisyyttä noin puoli metriä, kaksi toistoa ja molemmat tosi hienosti, jopa oikea keppiväli löytyi heti ekalla yrittämällä.