Loma alkoi, tai siis virallisesti tietysti maanantai on vasta eka lomapäivä, mutta kyllähän se "vapaus" astuu kuvaan jo heti edeltävästä viikonvaihteesta.

Aloitettiin lomailu varsin aktiivisesti. Lauantaina oli epikset Huittisissa ja sinne suunnattiin kisailemaan kolmen startin verran. Ekaks oli möllirata, sit avoin agirata ja viimeisenä avoin hyppyrata. Tara ei sitten karannut lähdöstä joten en voinut sitä ojentaa ja palauttaa, oon satavarma et jos olis ollut viralliset kisat niin varmaan olis hilpassut menemään. Kaks ekaa rataa meni miten meni, viimeiselle saatiin jo vähän enemmän sujuvuutta, mutta edelleen jokin puuttuu ? Puutteena on ainakin tiukat ja ajoissa annetut käskyt, kun oon itse flegu niin kai koirakin sitä sitten on. No joka tapauksessa päivä kului kuin siivillä enkä laisinkaan tajunnut että kello oli jo yli neljä kun lähdin kotiin.

Kotona kerkesin olemaan vajaan tunnin kun jo piti lähteä Järilän metsämaastoihin tekemään mejä-jälkeä. Harjavallassa järjestettiin MEJÄ-kurssi johon en itse päässyt osallistumaan, niinpä Maria lupautui opettamaan sen mulle. Ensin tehtiin koirusten kanssa tunnin lenkki ja sen jälkeen tehtiin jäljet sekä Taralle että Pippalle. Jälki tehtiin kaarevaksi eikä siihen laitettu yhtään kulmaa. Kotiin tultiin vasta yhdeksän aikoihin, joten koko päivä oli hupsahtanut koiratouhuissa.

Olimme sopineet sunnuntaiaamuksi jälkien ajamisen. Yön aikana oli ukonilma ja vettäkin tuli aika runsaasti, oletin ettei jäljellä ei ole mitään hajuja enää. Pippa jäljesti ensin ja näytti menevän tosi hienosti koko matkan, joten pakko oli uskoa, että jotain siellä sittenkin on sateesta huolimatta.

Sitten tuli Taran vuoro, tää oli sille ensimmäinen kerta ja epäilin sen kykyä tajuta mitä pitäis tehdä. Yllätys oli suuri, kun Tara suuntasi ihan oikeaan suuntaan ja vielä nenän viemänä, välillä se lähti jäljen sivuun, mutta palasi takaisin. Tuuli oli aika kova ja sekin saattoi hajua viedä kauemmas, mutta kaikkinensa Tara pääsi loppuun ja vielä innoissaan nuoli "kaadolla" sinne lorautettua verta.  OLIN TOSI YLLÄTTYNYT JA ILOINEN. Näytti vielä lopussa siltä, että Tara olisi hallunnut jatkaa pidempäänkin.

Kyllä tää homma käy hyvin kuntoilusta, ensin jäljestettiin, sit haettii merkit ja päälle lähdettiin vähän runsaan tunnin lenkille kaikkien koirien kanssa, mutta ihan mukavaa puuhaa tuo on, vaikkakin aikaa siihen kuluu. Koiratkin näyttävät väsähtäneen, maataa ihan reporankana eikä kumpikaan havahdu mun puuhasteluihini.

Illalla täytyisi antaa Leksulle myös tekemistä, jotenka iltalenkin yhteyteen mennään ottamaan agikentälle muutamia esteitä.