Ihan kuin lapsena, en kehdannut mennä kauppaankaan metsäreissun jälkeen, mutta ehkä hyvä niin, jotain hyvää olisin sieltä kuitenkin ostanut.

Lähdettiin koirusten kanssa iltalenkille metsään ja kappas mustikat olivat jo kypsyneet ja niitähän sitten piti ruveta mutustelemaan. Helppoa se ei ollut, ensin Malla sähelsi puskassa kun yritin saada mustikoita hyppysiini eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään, aina oli pieni pää käden ja mustikan välissä. Vihdoin kun Malla lähti katsastamaan jotain muuta kuvittelin saavani syödä rauhassa, vaan kuvitteluksi se jäi, Tara heittäytyi just siihen mustikkamättäälle mistä yritin syödä ja alkoi piehtaroimaan varvikossa. No vaihdoin paikkaa, sit olikin jo Leksun vuoro tulla katsastamaan mitä teen, tarjosin sillekkin (se oli virhe) ja sehän tykkäsi, niinpä se oli sitten kerjäämässä niitä multa, no siihen tuli sit vielä Tarakin maistelemaan. Lopulta käsikin niitä hakemaan omat mrjansa ja kieltäydyin antamasta omistani, Taraa ei kiinnostanut enää, mutta Leksu kekkas marjat puskissa ja alkoi popsimaan niitä suuhunsa, useimmiten tietysti just siitä varvusta mistä yritin niitä itselleni kerätä.

Niin olin persus pystyssä puskassa etten huomannut sauvakävelijää joka meni läheisellä polulla ennen kuin Leksu ampaisi siihen suuntaan, vaan Leksu pysähtyi heti kun huusin sen takaisin ja tuli mun luo, jee! Kumma juttu, en edes panikoinut kun näin sen menevän. Tää oli kyllä mulle hyvä havainto, jospas tuo luottamus siitä vahvistuisi. Hyttyset alkoivat lopulta kiusaamaan ja siitä muistuikin mieleen miksi en mustikkametsässä olekkaan nykyisin kovin usein käynyt.

Eilisestä täytyy mainita sen verran, että mentiin Hossuun tarkoituksena ottaa vähän agia Leksun kanssa, vaan kun kaarsin kentälle alkoi satamaan ja ukkostamaan, niimpä agit jäi tekemättä. Kuljettiin siinä kuitenkin vähän metsänreunassa Marian ja Rokin kanssa, lähinnä koitin saada Mallaa tekemään tarpeitaan. Mallahan ei sinne mitään tehnyt, mutta rupesi Rokin kanssa leikkimään , ihanaa hyppimistä ja painimista. En olisi uskonut että Rokki osaa olla niin hellä Mallaa kohtaan, se kun on kuitenkin sen verran nuori ja kun on nähnyt ne otteet mitkä sillä on Pipan ja Leksun kanssa. Mutta tässä tuli taas todistettua, miten eläimet osaa ottaa huomioon pienempänsä.

Taralta lähti tänään karvat, saksin sen turkin ihan lyhyeksi, Leksulle piti tehdä sama, mutta sen turkki on niin ihanassa kunnossa joten siistin sen vaan vähän lyhyemmäksi. Malla pääsi myös pöydälle, siltä otettiin vaan vähän "latvoista" opetusmielessä. Malla ei tykännyt mun pöydästäni, näytti niinkuin se muka olisi ollut liukas, ja aina jalat luisti alta. Saatiinhan sit latvat siistittyä ja sen jälkeen pöydällä vaan namitettiin ja kappas eihän ne jalat mihinkään luistaneet