Perjantaina siis oli agitreenit ja innostus tipotiessän, niin minulta kuin Taraltakin, lisäksi Tara hyppäsi taas kovin varovaisesti esteitä. Kun oikein rupesin sitä innostaan niin tösäytti A:lle sellaisella voimalla että meni rähmälleen kuono päin ylösmenoa, eli tämmöistä menoa meillä perjantaina.

Lauantaina heti aamusta suunnattiin koirusten kanssa sienimetsään ja mukavasti siellä kuluikin parituntinen ihan huomaamatta ja sieniäkin saatiin jonkin verran. Päivä kului hissukseen siivoillessa ja Malllan turkkikin tuli saksittua.

Illalla lähdettiin Marian poppoon kanssa lenkille ja sen jälkeen verestettiin jäljet Taralle sekä Pippalle. Taran jälki tehtiin viimeisenä ja silloin oli jo aika hämärää, hetken päästä sitä ei olisi enää nähnytkään tehdä. Käytin nyt reilusti verta kun ajattelin testata onko veren määrällä vaikutusta Taran jäljestämiseen. Tarkoitus oli vielä lämmittää sauna, mutta olin niin poikki ja väsynyt että aattelin saunoa vasta sunnuntaina, saunakalja  tuli juotua kyllä ilman saunaakin ja lopulta nukahdin sohvalle kesken elokuvan katselun.

Sunnuntaiaamuna suunnattiin ajamaan edellisen illan jäljet. Taralla kun on taipumus höseltää edestakaisin päätettiin kokeilla liinan pitämistä lyhyenä. Tää osittautui kyllä oivalliseksi konstiksi pitää Tara vähän rauhallisempana. Edelleen se jäljestää aika paljon nenä irti maasta ja hiukan jäljen sivussa. Ensimmäisen makuun otti ihan selväsi ilmasta, samoin lopussa "kaadon". Siihen oliko veren määrällä vaikutusta en oikeasti osaa sanoa, jotenkin tuntuu ettei se niinkään merkitse, vaan se että saa Taran pysymään rauhallisena ja keskittymään.

Nähtiin lenkkeilijä joka kertoi että niissä metsissä on nänty susi ja karhukin. Tuli tässä mieleen näky hämärästä metsästä jossa Maria menee edellä ja merkkaa reittiä, minä tulen perässä vetäen veristä sientä ja karhu tulee verisienen perässä,  huh! Toivottavasti nyt tätä näkyä ei tarvii todellisuudessa nähdä.

Illalla taas käytiin pienellä lenkillä Hosiossaaressa ja siinä sivussa otettiin vähän agia. Hyppytekniikkaa okserilla ja viidellä aidalla, sitten harkattiin vähän irtaantumista, neljä aitaa ja putki josta jatkui taas neljä aitaa. Tara irtoaa jos olen itse koko ajan liikkeessä, mutta jos jarrutan tai vauhti pysää niin Tarankaan matka ei jatku. Sitten koitettiin haltuunottoja perjätöillä, aitojen välit oli aika pienet tähän harkkaan, mutta kyllä nekin sitten viimein onnistui. Taralla tuntui olevan taas intoa, mutta edelleen se välillä sovittaa askelia hypylle mennessä. En oikein käsitä mistä tässä taas on kyse.

Ja nyt taidan painua pehkuihin, saunan raikkaana ja ilman saunakaljaa, sen siitä saa kun tekee asioita ennen aikojaan.