Oli vähällä etten jäänyt kotiin nukkumaan, olin aamulla niin väsynyt kun herätyskello soi, eikä pää meinannut millään irrota tyynystä. Ihan vakavissani mietin lähdenkö ollenkaan, mutta onneksi sentään sain itseni liikkeelle ja lähdettiin PAHA:n järkkäämiin epiksiin

Ilmoitin Leksun mölli-luokan lisäksi ykkösiin kun ajattelin että saa vähän harjoitusta kun on Noormarkkuun asti ajeltu. Taran ilmoitin ykkösiin ja avoimeen.

Leksulle lähdin hakemaan "elämänkokemuksia" ja itselleni halusin lisää tietoa Leksun käyttäytymisestä. Tämähän oli sille aivan uutta, kisatilanne hallissa, ihmisiä ympärillä ja koiran haukuntaakin kuului ajoittain. Leksuhan on epävirallisissa startannut aiemmin kaksi starttia viime kesänä omalla kentällä.

Vaan poikahan meni oikein mukavasti. Ekassa lähdössä hieman pelotti kun ihmiset jäi sen selän taakse. Takaa kuuluvaa hälyä piti kurkkia vähän arastellen, mutta jäi kuitenkin odottamaan aidan taakse. Kovin pitkää etumatkaa en kuitenkaan uskaltanut ottaa. Radalla Leksu oli hyvin kuulolla ja teki sujuvaa rataa, olisi tehnyt vieläkin sujuvampaa, mutta mä jäin turhaan varmistelemaan joitain esteitä kun en oikein luota sen menoon. Tuloksena mölli-radalta 0 ja sijoitus 2, aliaikaakin saatiin peräti -22,63.

1-rata meni joiltakin osin takellellen (suurimmaksi osaksi mun omaa epävarmuutta) eikä rata ollut ihan helppo noin vähän harjoitelleelle koiralle, mutta virheittä Leksu siitä selvisi, yliaikaa tuli, mutta olihan noita haahuilujakin siellä joukossa. Sijoitus oli tässäkin startissa 2. Elikkä Leksun kanssa kaikki meni aivan loistavasti. Myöskin Leksu käyttäytyi aivan ihanasti, ei kenellekkään mitään rähinää vaikka toinen koira oli ihan kyljessä kiinni, häntä heilui ja oli lähinnä utelias, antoi vieraiden ihmisten rapsuttaa itseään ja heilutteli iloisesti häntäänsä, eikä yhtynyt toisten koirine haukuntaan, siis kerrassaan ihana otus .

Taralle lähdettiin harjoittelemaan lähdössä pysymistä. Olen päättänyt koittaa pysyykö paremmin jos starttiin jäädään maahan. Ainakin nyt näyttäisi olevan parempi vaihtoehto kuin istumaan jättäminen. Vielä nousee maasta mutta siitä on helppo käsimerkillä antaa käsky takaisin maahan, tämänhän vasta aika näyttää toimiiko, mutta nyt Tara kyllä pysyi ja sain rauhassa edetä kahden aidan taakse ja vielä rauhassa odottaa ennen kuin annoin lähtökäskyn. Ykkösradalta paukahti 5, mutta mistä se tuli jää arvoitukseksi, ehkä kontaktilta, ne ei edelleenkään toimi niin kuin harjoituksissa. Tällä radalla ei Taraa sijoitettu kun on kolmosen koira.

Avoimelta radalta Tara otti hylyn, tai oikeastaan minä sen otin jos rehellisiä ollaan . Tällä radalla päätin koittaa vähän rohkeampia vetoja, eli otin joissakin kohtaa Pasilta saatuja oppeja mukaan kuvioihin ja ne toimi loistavasti mokan tein sitten oikeestaan aika simppelissä kohtaa, ehkä se sikksi tulikin kun oli olevinaan "niin sippeli juttu". Virheitä napsittiin kyllä myös matkalta KONTAKTIVIRHE äh.... ja pituudessa viimeinen lauta. Tara oli innoissaan ja vauhtia niin etten pysynyt tällä kunnolla perässä, joten jossain kohti olin aina pahasti jäljessä. Vielä täytyy kehaista Taran irtoamista, ehkä kisoissakin joskus voisi olla rohkeampi ja antaa toiselle enemmän tilaa mennä.

Malla sai taas tulla tutustumaan halliin ja siellä olevaan hälyyn, eikä näyttänyt olevan muuta kuin kiinnostunut kaikista ihmisistä ja koirista, siis oikein reipas tyttö ja mikä parasta myöskään Malla ei yhtynyt toisten koirien haukkuihin, Tara taas helposti yhtyy jos joku oikein kovin räksyttää.

YHTEEN LASKETTU SUMMA= kannatti ehdottomasti ajaa Noormarkkuun

Matkalla kotiin poikettiin vielä päivän päätteeksi metsälenkille, seuraksi saatiin Maria, Pippa ja Rokki.