Vaikka kirjoittelun perusteella voisi muuta luulla ....

Lomakin sitten loppui ja on palattu arkirutiineihin, vaikeinta siinä taitaa olla tuo aamuherääminen, sitä kun oppi jo nauttimaan noista myöhäisemmistä heräämisistä.

Pakkanen paukkui aikansa nurkissa ja lenkkeily oli lyhyempikestoista kuin normaalisti, koiratkin alkoi jo tosissaan hermostumaan kun en oikein täällä sisällä osaa niitten kanssa touhustaa.

Loppiainen kului mukavan viluisesti WeCa:n hallilla, olin kisoissa neljän startin verran ratatyöntekijänä laittamassa pussia ja putkea kohdilleen. No oikeastaan, ei tuokaan hassumpi tapa ole päiväänsä viettää, siellä oli hyvä katsella radalla meneviä koirakoita .

Tarkoitus oli viimeisenä lomapäivänä, eli perjantaina mennä vielä harkkaamaan Noormarkun hallille, mutta pakkanen oli sen verran kova etten sitten lähtenyt sinne palelemaan. Lauantaillekkin vapautui harjoitteluaika, vaan pakkanen ei hellittänyt ja sekin tilaisuus jäi käyttämättä.

Viikonloppuna laitoin koirat kondikseen, eli kynsienleikkauksesta "parturointiin",  näin talvella turkkia ei ihan lyhyeksi leikattu, mutta ovat ne nyt siistimmän näköisiä.

Eilen töiden jälkeen mentiin metsään lenkkeilemään ja runsaan puolen tunnin ajan siellä näkikin ihan hyvin ilman otsalamppua, mutta sit oli jo pakko ottaa käyttöön kun en enää erottanut koiraa havunoksista. Olen hankkinut lähinnä Taraa varten talutusvyön ja siihen joustohihnan, otin varuiksi kahdelle koiralle tarkoitetun, eihän sitä tiedä milloin täytyy kytkeä kaksi koiraa hihnan päähän. Oli kyllä hyvä hankinta, lenkkeily oli paljon mukavampaa kun sai kädet olla vapaana.

Sää on ollut aivan ihana, ja tuolla ulkona tulee oltua nyt tuplasti, eli otetaan kaikki pakkasen takia vähemmälle jääneet ulkoilut näin takaisin.

Tänään päätin tehdä lenkin luistinradalle, sitä ei vielä ole Mallan kanssa tehty. No tytteli oli aivan onnessaan, siellä oli niin paljon lapsia, että se olisi halunnut mennä mukaan luistelemaan.

Leksu sen sijaan alkoi pelkäämään kun kävelimme lähemmäs kaukaloa, siellä kun laukovat niitä kiekkojaan päin kaukalon reunaa ja se on välillä aika pauketta. Ei muuta kuin kauemmas kaukalosta ja pysähdyttiin siihen, aloin namittamaan muita ja hetken päästä Leksukin jo otti namin. Namittelin aina välillä ja otettiin muutama askel kohti kaukaloa, oltiin siinä noin viisi minuuttia ja Leksussa ei ollut jäljellä minkään näkäköistä pelkoa.

Huomenna mennään uudestaan ja otetaan taas namitus vähän lähempänä kaukalon reunaa, en aijo sitä sinne ihan viereen viedä, mutta haluan totuttaa sen kuitenkin kunnolla kestämään kiekkojen paukkeen.

Tuli kotiinpäin tallustellessa mieleen että onkohan Leksun paukepelot peräisin jo viime talvelta. Minähän totutin sitä ihmisiin ja hälinään luistinradan vieressä kun täällä ei ihmisiä muualta löytynyt, lähdin kerran jatkamaan lenkkiä kaukalon sivuitse menevää kävelytietä ja kun oltiin puolivälissä kaukaloa, siellä aloitettiin sellainen tykitys laitaa vasten että koirat olivat aivan vauhkoja, siis myös Tara. Tän tapauksen jälkeen jäät sitten sulivat emmekä enää sitten tuohon suuntaan lenkkeilleet. Tää tuli vaan mieleen että olisiko pienen pojan päähän jäänyt tuo kauhuhetki. No nyt olen päättänyt karistaa ne tiehensä, katsotaan miten onnistuu.