Alan nääs kyllästymään tähän talveen, lumeen, pakkaseen ja palelemiseen .  Koirat kaipaa toimintaa ja mä kans. Tähän vois moni sanoa että kyllä talvellakin voi harrastaa, .... niin ehkä vois, .... mutta kun ulkona on kylmä, no joo selityksen makua .. ehkä. 

Ihan oikeesti, odotan kevättä

Perjantai-illalle olin suunnitellut taas "mattojuoksua" mutta olo tuntui jotenkin kurjalta joten jätin menemättä, hyvä niin sillä lauantai-aamuna olo oli vieläkin kurjempi   ja otin päivän huilailun merkeissä. Koirien kanssa tehtiin hyvin niukat ulkoilut joten jotain aktiiviteetiä piti keksiä, niimpä otin pariin kertaan päivän aikana takapihalla "esineruutua" elikkä kävin pudottelemassa esineitä pitkin pihaa etsintäharjoitusta varten. Leksu ei ymmärtänyt yhtään mitään mutta juoksenteli innolla muuten mukana, Malla löysi kyllä jokusen esineen, mutta ei sitten tuonut niitä mulle. Tara  äkkäs mistä on kysymys ja haeskeli esineet, sitä täytyi kyllä välillä käskeä useampaankin otteeseen etsimään kun luovutti kovin herkästi, syynä pelko että toiset koirat saa nameja kun tulivat mun luo. On toi Tara niin mahdoton noiden herkkujen perään.

Malla on ollut ja on  "pieni piru". Leksu ei meinaa millään saada juoksennella rauhassa ulkona, kun ipana on aina niskassa. Olen komentanut jättämään Leksun rauhaan ja Malla kyllä tietää sen, mutta ihan niinkuin vahingossa ohi mennessä täytyy kuitenkin hypätä toisen niskaan. Leksu onkin sitten aina mun jalkojen välissä tai tulee pakoon mun luo tuota riiviötä. Leksu saisi olla vähän jämäkämpi ja komentaa ipanaa järjestykseen, mutta Leksu on mitä on.

Mallalla on menossa luultavasti nyt joku murrosiän kriisi, toisaalta sillä on mörkökausi, kaikkea pelottavaa tuntuu olevan ympärillä ja toisaalta se luulee olevansa tämän talon "kingi". Ihan oikeasti se on isotellut kun on ollut mun kanssani makuunuoneessa ja toiset koirat tulee sinne, voi kiesus.

Joku aamu se oli mun kainalossani ja Tara tulee tapansa mukaan sängyn viereen saamaan rapsutuksia kun olen heräilemässä. Tämä nuori naikkonen ensin murisee Taralle ja sitten syöksyy, siis ihan oikeasti syöksyi Taraa päin muristen ja ärhennellen. Onneksi Tara on niin tasapainoinen ettei se moisesta ollut moksiskaan vaan väisti ja tuli siiheen rapsutettavaksi. Malla sai multa ärähdyksen ja joutui pois sängystä, yritti pari kertaa takaisin ennen kuin uskoi että sillä ei ollut mitään asiaa mun ja Taran viereen, vihdoin uskoi ja paineli omalle sängylleen maate. Leksun se ajoi myös joku yö pois makkarin ovelta kun toinen koitti tulla sinne. Arvaatte varmaan kuka lopulta tuli ja kuka lähti siitä huoneesta.

Yleensä Leksu on ekana sängyssä odottamassa että tulen nukkumaan, joten Mallalla ei yleensä ole mahdollisuutta "omistaa" mua tai makuuhuonetta, en oikeasti tiedä kummasta on kyse. Edellisten tapausten jälkeen on kerran kuulunut pieni murina kun Tara on tullut makkariin, mutta sen lopettamiseen riitti mun tiukka käsky.

Lagottokeskusteluja lukiessä olen ihmetellyt kun lagottoa on pidetty "vaikeana" koirana, että niiden kanssa on sen takia tullut ongelmia. Mun mielestä lagotto on taas ollut äärettömän helppo koira. Mutta nyt näen Mallassa erillaisen lagoton jota kokematon omistaja ei ehkä osaisikaan käsitellä oikein. Osaanko minä ... no se jää nähtäväksi ja täähän voi olla vain hetkellinen mielentila kasvuvaiheessa, tiedä häntä, mutta mulle ihan outo piirre tässä rodussa.