No niin, vihdoinkin päätin tänne jotain riipustaa.

Vuosi on alkanut rauhallisesti, ei mitään tressiä, on nääs LOMA ja todellakin, näin laiskana en ole sitten ollutkaan aikoihin (en ainakaan tunnusta).

Uuden vuoden aattona oltiin WeCan hallilla Noormarkussa agiharkoissa. Harkkaamassa oli meitin "ryhmä rämä", joka koko viime syksyn on tuuppinut toisiaan eteenpäin, siis Suvi + Tyty, Maria + Rokki ja Johanna + Halla, viimeksi mainitut "vaan" tokosti. Mukavaa oli tavata toiset ja päästää pitkästä aikaa koirat esteille.

Vuosi vaihtui inhimillisessä paukkeessa, kun vain yksi naapureista ampui raketteja, tietysti niitä ammuttiin tällä asuntoalueella, mutta nuo talon nurkalta ammutut ovat niitä pahimpia ääniä. Aiempina vuosina kun kolme naapuria ampuivat niitä, tämä talo oli kuin sotatantereella piiritykseen jäänyt, joka nurkalla paukkui. Leksu oli hieman rauhaton ja selvästi pelkäsi, mitä ihmettelin kun se ei ole aikaisemmin pelännyt. Viikolla kun oltiin ulkoilemassa ihan meidän edessä ammuttiin sellainen väriraketti ja heti toinen perään, voisiko johtua siitä. Myös aattona kun käytiin hyvissä ajoin lenkillä jo klo 16 ammuttiin noita raketteja. Leksu laski häntänsä ja kulki koko ajan mun jalan juuressa, mutta suostui kuitenkin ottamaan namit joten ei se ihan toimettomaksi mennyt.

Malla on ihan mahdoton varoittaja kotosalla ja niinhän se nytkin kun ekat raketit tossa seinän takana räjähti aloitti kauhean haukkuryöpyn johon tietysti toiset yhtyivät, mutta kun niistä ekoista selvittiin ei se enempää niihin reakoinut. Illalla käytiin vielä lenkillä Järilän metsässä, että saatiin ihan rauhassa ulkoilla. Pelkäsin, että jos tähän menen niin ihan vieressä saattaa paukahtaa, enkä halunnut ottaa riskiä. Yksi yliherkkä pelkääjä on huushollissa ollut ja toista en halua. Kun tultiin lenkiltä annoin kunnon luut pureskeltavaksi ja kaikki keskittyivät niiden syöntiin.

Yöllä, joskus kolmen jälkeen heräsin siihen kun joku ampui raketin pihassa (makuhuone tietysti just siihen suuntaan) Tara oli mun vieressäni ja se nousi istumaan, kääntyi niin että takapuoli oli ikkunaan päin ja meni takaisin maate, mulla ei ollut kaihdin ihan alhaalla joten sen raketin valot loisti ikkunasta. Toiset koirat eivät reakoineet mitenkään noihin paukkuihin (niitä ammuttiin neljä) Malla nosti vähän päätä kun möngin vetämään kaihtimen alas ei mitään muuta reakointia. KIVA! Sen sijaan kun poika tuli kotiin n. tunnin päästä Malla nosti mekkalan, sisään ei siis kukaan tule ilman varoituksia.

Sunnuntaina käytiin Marian kanssa Raision Ikeassa ja koiruset sai ihania pehmoleluja tuliaisiksi. Pieniä hiiriä tuli useampi, pari kissaa piti tietysti ostaa, mukaan tarttui myös rotta, pupu ja marsu. Hiirulaisen Malla otti heti hampaisiinsa, mutta jostain kumman syystä asetti sen sohvan selkänojalle, kissa oli Tarankin mieleen ja Malla on sitä kovasti "tappanut" eli ihan mukavia ostoksia koirusten mielestä.  Loput odottavat varastossa käyttöönottoa.

Tänään käytiin taas Noormarkussa WeCan hallilla harkkaamassa. Ihan kivasti meni. Taralle nyt lähinnä sitä paikalla odottamista (maaten) ja kontaktille pydähtymistä ja siinä odottamista, mutta kyllä siinä tuli koko rata tehtyä ja siellä kaikki esteet.

Leksu tuli innolla halliin mutta pelästyi kun Suvi ja Johanna kokos muuria, elikkä siitä aiheutuvasta äänestä (hallissa kaikuu) Leksu meni aivan toimintakyvyttömäksi. Kannoin sen A:lle ja koitin saada siihen hieman rohkeutta suorittaa este. No, Leksu suostui menemään sen ja otettiin sitä vielä pari kertaa ja siihen päälle joku hyppy sekä paljon namitusta, sain sen melkein jo normaaliksi ennen kuin vein pois. Otin sen vielä uudestaan lopussa halliin ja oli niinkuin ei mitään aikaisemmin olisi tapahtunutkaan, hyvin siis palautui.

Mallalle otettiin ekassa sessiossa pussi ja keinu. Toisella kerralla otettiin muuri (ilman irto palikoita), aita, putki ja vinokeppejä (neljä keppiä), lopuksi vielä mentiin puomi ja siitä pöydälle. Malla on mahdoton epeli ja saanut kasvaa vähän niinkuin "pellossa" luonnon lapsena, sillä riittää menohaluja ja intoa vähän muuhunkin kuin esteiden suoritukseen, mutta hyvä niin. Kaiken kukkuraksi se oppii tosi nopeasti mitä sille opettaa, eikä sekään tietysti ole pahasta .