Kaikenlaisia suunnitelmia oon laatinut ja kaikki ne meni kerralla kasaan, näin siinä voi käydä

Vuodenvaihteessa pakkaset sotki treenisuunnitelmat ja nyt kaikki menee myttyyn juoksujen takia. Olin merkannut loppuviikolle loman juuri tähän aikaan tarkoituksena päästä Noormarkkun hallille agia treenaamaan. Sinne nyt pääsee Leksu ja mennään vain yhtenä päivänä. Leksu pääsee nyt sitten Nokiallekkin Meirän Hallille kun tuota Taraa ei sinne voi viedä. Lisäksi Taralta jää sitten Noormarkun agikisatkin väliin.

Tekee varmaan hyvää Leksulle päästä mukaan touhuamaan, vaan kun oli suunnitelut muuta niin  .... ollaan naama rutullaan.

No, ihan oikeesti, kun tota asiaa on tämän päivän pohtinut ja seurannut noita koiria, voipi olla näin ihan hyvä juttu, että Leksu pääsee tuulettamaan päänuppiaan.

Kehaisin eilen Marialle että Leksu ei osoita mitään mielenkiintoa Mallaa kohtaan vaikka sillä onkin juoksut. Eipä olis pitänyt mennä mitään sanomaan, tänään on sitten pikkuneiti tarjonnut itseään niin kiihkeästi pojalle että se on ihan sekaisin. Kauhulla ajattelen näitä viikkoja, kunhan Malla lopettaa itsensä tarjoilun aloittaa sen Tara, joten ilmapiiri pysyy aika pitkään kiihtyneenä.

Tänään taas huomioin ja opin muutakin. Liian usein (oikeastaan aina) noita koiria tulee vietyä lenkille yhdessä.

Tänään kun suunnitelmat heitti häränpyllyä, piti inspiroida ja päätin ottaa tytöt autoon kun lähdin kylälle. Soitin töihin Annelle (Sylvin ja nykyisin myös Bertan emäntä), että tuon Mallan näytille ja samalla pääsee tyttö vähän katselemaan uutta ympäristöä. Malla on tänään siis tutustunut sidontaluokkaan ja siellä olleisiin opiskelijoihin. Hieman oli varovainen, ei arka, vaan hieman varautunut, tutki luokan häntä heiluen ja kävi katsastamassa opiskelijat jotka eivät yrittäneetkään lähennellä. Annelle Malla kyllä jakeli suukkoja.

Sitten hämäsin noita koirusia luulemaan että oikeesti pääsivät johonkin, kun oikein autolla sinne mentiin. Eli kävimme vajaan kilometrin päässä kotoa lenkkeilemässä tyttösten kanssa ja olivat ylen tyytyväisiä päästessään "johonkin". 

Sit käväisin pikaisesti kaupassa ja ajoin kotiin ja vaihdoin tytöt poikaan. Leksun kanssa emme autoa tarvinneet, lähdettiin vain kahdestaan lenkille. Aattelin että saa rauhassa mennä kun ei oo noita kiihottavia naisia matkassa ja oikeassa olin. Lenkiltä palatessa jäin miettimään miten erillainen Leksu oli kun ei ollut muita. Ei mitään sähellystä, ei varoituksia kun joku tuli vastaan (koiria ei tullut, joten se kohtaaminen jäi kokematta), mulla oli aivan eri Leksu hihnan päässä, kuin silloin kun koko lauama on koossa.

Tää oli tosi hyvä järjestely, kaikki ovat olleet tyytyväisiä ja makoilevat rauhallisina kukin omilla paikoillaan. Tätä tarvitsisi siis tehdä oikeasti enemmän ja antaa kullekkin myös sitä omaa aikaa ja huomiota. Mutta luulempa ettei siihen ole aikaa, ei ainakaan työpäivän päätteeksi.

Meilläkin on muuten kaivettu naksutin esiin pakko on ollut jotain iltapuuhaa keksiä.