No, ehkä sitä ei voi liitelyksi sanoa, mukana oli Leksu.

Maria tuli hakemaan meitä ja jonkin verran yli kahdeksan lähdettiin matkaan . Sumu oli aikamoinen eikä paljon eteensä nähnyt. Navigaattoriakaan en kytkenyt heti päälle, kun sitä piti ensin ladata ja oikeastaan sitä piti tarvita vain loppumatkasta. Niinpä sitä köröteltiin eteenpäin sumun seassa ja puhua pälpätettiin, kunnes tuli jo tunne että missä ihmeessä me oikein ollaan? Ja yllätys, yllätys, olimme tulleet reippaasti ohi Huittisten ja suunta oli Helsinki, siis miten ihmeessä olimme missanneet Tampereen suuntaan kääntyvän rampin??? Tätä saamme varmaan ihmetellä lopun elämäämme.

No, päästiinhän me perille Nokiallekkin ja vieläpä ajoissa, huh!

Meirän Hallilla meitin ryhmässä oli tällä kertaa Eija ja Takku, Johanna ja Consta, Johanna ja Halla, Maria ja Rokki sekä minä sitten Leksun kanssa. Toisen ryhmän muodosti Pasi ja Taika, Lena ja Pinja, Susann Pihkan ja Siirin kanssa sekä Mervi ja Minni.

Vaikka lähdin sillä mielellä ettei Leksu välttämättä tee yhtään estettä jos sille toisten koirien haukku ja muut äänet kaikuvassa hallissa on liikaa jäi hiukan latistunut olo tästä treenistä. Leksu oli kuitenkin oikein reipas poika, meni ihan reippaasti esteitä, vain yhdessä vaiheessa sille meinas tuottaa keskittymisvaikeuksia toiselta radalta kuuluva haukku, mutta ei mitään paniikkia sun muuta lamaantumista ollut havaittavissa. Tuo treenaaminen sinänsä kun on niin pintapuolista, ettei se anna mulle oikein mitään tyydytystä, eikä Leksun kanssa voi tehdä oikein kokeiluja eri ohjauksilla. Muuten tää hallikäynti oli hyvä, sain siitä uutta uskoa ajatukseen, että Leksun voisi vielä joskus viedä virallisiakin kisoja katsastamaan. Tietysti sinne tähdätessä täytyy ruveta panostamaan enemmän harjoitteluun ja  tuohon ohjaukseen. Joten katsotaan mitä kevät tuo tullessaan ja millä tasolla on oma motivaatio.

Paluumatka   sujui ongelmitta ja vaikka edelleen puhe luisti, huomasimme silti kääntyä tarvittavissa kohdissa ja päästiin kotiin ilman ylimääräisiä kilometrejä.

Kotiin tultua lähdin lenkille vain tyttöjen kanssa ja jätin Leksun huilailemaan. Mutta kas kummaa, jotenkin olivat vaisuja lenkillä ja ihmettelevän oloisia. Ilmeisesti eräs sähläri on sittenkin olennainen osa tätä meidän joukkuetta.