Tänään matkattiin koirusten kanssa Sastamalaan (ent. Vammala). Äetsän Seudun koirakerholla oli kouluttamassa Elina Jänesniemi ja meikäläinenkin pääsi Taran kanssa joukkoon mukaan peruutuspaikalle. Ilma ei ollut ihan paras mahdollinen, kun vettä satoi ihan kunnolla, mutta eipä ainakaan kuumuus haitannut, päin vastoin taisin olla jo vähän kylmän kangistama ennen kuin oma vuoro tuli . No, paljon tuli taas hyvää palautetta omasta suorituksesta tai pikemminkin suorittamatta jättämisestä . Miten sitä osaakaan olla kömpelö ja kuinka käännökset "oikeaan" suuntaan tuntuu niiiin vaikeilta öh! Yllättävää ja uutta oli myös valssauksen ajoitus, en ikuna olisi kuvitellut lähteväni suorittamaan valssia niin aikaisessa vaiheessa kuin nyt opeteltiin, mutta se toisaan toimii. Nyt ongelmana on, miten muistan nuo opetellut asiat seuraaviin kertoihin, nyt jo tuntuu muisti kangertelevan vaikka opetuksesta on kulunut vasta muutamia tunteja.

Tuli taas todistettua, että meikäläinen tarvitsisi "piiskaajan" selkänsä taakse. Huomasin tuolla ollessa etten ole tehnyt puoleentoista vuoteen minkäänlaisia kääntyilyharjoituksia kun ei ole ollut harkoissa niihin tarvetta (siis kukaan ei ole niitä vaatimassa). Silloin kun käytiin Maria Aaltosen opeissa niitä tuli välillä tehtyä, meikäläinen kun on niin jäykkä ettei mihinkään päin oikin taivu joten sitä harjoittelua ja venyttelyä pitäisi säännöllisesti harjoittaa.

Muuten ei mitään ihmeempää ole sitten ollutkaan. Mallan tokotreeni peruuntui kun täälläpäin on kuulemma useammassakin koirassa todettu täitä.

Leksun kanssa oltiin Peetsan agitreenissä tiistaina ja mun pitäisi muistaa käskyttää ja kannustaa koko ajan, pakkaa vaan välillä unohtumaan tuo puhuminen. Sitäpaitsi, meikäläisen kunto ei kestä samaan aikaan juoksemista ja puhumista, ei ainakaan useamman esteen radalla, siis pakko jompaa kumpaa rajoittaa.

Kyhäsin autoon koirille vähän isomman oleskelutilan takapenkille eli täytin jalkatilan samaan tasoon takapenkin kanssa ja näin saatiin taakse isompi tila. Vaan mitä tekivätkään nämä minun ihanat koirulaiseni .  Sastamalasta palatessa kaikki kolme olivat niputtautuneet yhteen penkin toiseen reunaan joten puolet takapenkin tilasta oli vapaana. Sitä katsellessa mietin, että sinne sopisi ihan hyvin vielä pari koiraa.