Tiistaina vedettiin sitten Mallalle ja Rokille jäljet. Kummallekkin käytettiin verta n. 2,5 dl. Ensin vedettiin Rokin ja sitten Mallan jälki, makauksia tehtiin kaksi. Sit lähdettiin n. tunniksi metsälenkille ja tultiin sen jälkeen ajamaan jäljet.
Malla kyllä haisteli aloituksen tosi tarkasti, mutta sit se jotenkin oli hukassa ja jouduin pysähtymään ettei harhaudu kovin kauaksi, palasi takaisin ja taas tosi tarkkaa haistelua, mut sitten taas nenä irti maasta ja pois jäljeltä. Näitä pysähdyksiä tuli ainakin neljä tai viisi. Päästiin ensimmäiselle makaukselle ja siitä lähti pienen odottelun jälkeen oikeaan suuntaan, vähän matkaa mentiin taas epävarmasti, mut sit varmaan jokin lamppu syttyi kun alkoi oikeasti käyttämään nenäänsä ja pysyi jäljellä oikein mukavasti. Toisen makauksen jälkeen työskentely oli jo oikein hyvää ja loppupalkalle löydettiin oikein hienosti.
Seuraavaksi koitetaan jälkeä joka on odotellut yön yli, eikä tehdä lenkkiä ennen jäljestystä.
Tiistai illalla oli sitten Leksun agitreeni Peetsan opastuksella. Mulla oli selkä jumissa enkä voinut oikein juosta, eikä Leksu ollut oikein kuulollakaan vai johtuiko siitä kun en itse pystynyt täysipainoisesti sen kanssa menemään, tiedä häntä. Leksun kanssa täytyis tehdä lentävät lähdöt, se masentuu kun joudun sen pitämään käskyn alaisena odottamassa, surkimus mikä surkimus, ei siitä mihinkään pääse.
Tälle aamulle olin sopinut Marian kanssa agitreenistä Hosiossaareen ja tehtiin viiden aidan ja kahden putken estesarja. Siinä otin kaikkien kolmen koirustimen kanssa ohjauskuviot.
Leksu ei ollut mitenkään innokas, johtuiko siitä kun oli ollut jo edellisenä iltana treenaamassa vai oliko kuuma vai eikö homma kiinnostanut, no en tiedä, mutta virtaa siinä ei ollut.
Mallaltakin puuttui se into mikä sillä yleensä on joten sillekkään ei voinut kovin montaa toistoa tehdä.
Taralle tää harkka oli oikeastaan suunnattu, kun halusin nähdä ontuuko tai aristeleeko hyppäämistä ym. Edellisessä harkassahan se alkoi ontumaan kun kolautti jalkansa rimaan. Kotona en ontumista huomannut eikä jalkoja tutkiessa mitenkään aristellut, joten olin epävarma onko sillä jotain vaivaa. No eipä tuo näyttänyt ontuvan harkan aikana eikä sen jälkeen, hienosti hyppäsi esteet joten ehkä se ontuminen sitten johtui vaan siitä riman kolautuksesta. Näillä eväillä ainakin mennään nyt eteenpäin.
Illalla käytiin vielä koirusten kanssa Järilän maastossa kunnon lenkillä.
Perjantaina aikaisin aamusta olisi tarkoitus startata auton nokka kohti Yyterin koirarantaa, toivottavasti ilma on sellainen että tarkenee viedä koirat veteen kahlailemaan ja varsinkin jos minunkin sinne täytyy mennä niitä veteen houkuttelemaan, ääk! No pitänee tutkailla sääennusteita,
Kommentit