Viime sunnuntaina oli tämän seudun "suuri tapahtuma" kaupunkitaisto. Siinä mittelevät lähialueen agiseurat alueen herruudesta Nauru. No WeCa Porista oli tämän vuoden sankarijoukkue ja isäntäseura HARJA jäi pisteittä ja pitämään jumbopaikkaa. Makseissa kisasi Tara ja niin kuin arvelinkin että putken jälkeen lukitaan edessä oleva hyppy en varautunut asiaan kunnolla ja niihän siinä kävi että sinne se naikkonen meni hyppelemään, siitä hyl josta tuli 10 virhepistettä. Kiva ohjaaja kun tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei tee niin, voi kökkö Huuto. Muuten rata meni ihan kivasti ja kontaktille pysähdyttiin, kylläkin annoin turhan jyrkän ja äänekkään käskyn, vähempikin olisi riittänyt.

Malla oli mukana medijoukkueessa. Joukkueessa kisasi siis neljä koiraa ja kolmen parhaan koiran tulos laskettiin mukaan kisaan. Kun joukkueeseen ei tullut kuin kolme koiraa ilmoitin Mallan siihen mukaan kokemusta saamaan. Ja toden totta sitä se kyllä sai ja oli aivan loistava napero. Mitä nyt ensin piti käydä moikkaamassa ajanottaja joka oli meidän reeniryhmästä (ei tullut ajateltua etukäteen että ajanottajaksi tässä kohtaa väärä henkilö). Sitten kepit tuotti ongelmaa, tai ei itse kepit vaan se yleisö joka oli kentänlaidalla ja kepit oli siinä ihan vieressä. Tämä neitonen rupesi kesken keppisuoritusta katsomaan ketä täällä kentällä oikein on ja pysähtyi kokonaan, lähdettiin uudestaan liikkeelle, mutta kun niitä ihmisiä piti tuijottaa meni siinä huomaamatta pari keppiväliä ohitse, joten ei muuta kuin kepit uusiksi. Tästä kohdin sitten homma pelitti loppuun asti aivan loistavalla suorituksella.

Kokemusta lisättiin ottamalla osaa vielä avoimen luokan radoille jossa sama rata mentiin kahteen kertaan. Radalla oli myös keinu mutta se me ohitettiin. En voi muuta kuin sanoa olevani äärettömän tyytyväinen ja onnellinen tuon pikkuepelin suorituksiin, on se vaan kertakaikkisen IHANA!!Silmänisku

Kisailun jälkeen menin vielä pienelle metsälenkille koirien kanssa ja sieltä takaisin tultuani otin Mallalle vielä keinua. Tätä ei siis olla otettu vielä kertaakaan tuolla kentällä niin että menisi vapaasti maahan asti. Nytkin hain vielä tyynyn pehmittämään kolahdusta, mutta muuten annoin keinun mennä ihan alas asti ottamatta siitä kiinni. Tehtiin kolme toistoa molemmin puolin. Pientä varovaisuutta oli, mutta Malla suoriutui kuitenkin siitä ihan kelvollisesti.

Maanantaina oli mun syksyn eka vetovuoro agiryhmälle ja sen jälkeen otin Mallan kanssa vielä keinutoistoja, nyt neljä toistoa molemmin puolin. En voi kuin ihmetellä kuinka pian tuo kakara noi asiat omaksuu, meni niin hyvin keinulla, vauhdilla mentiin keinulle eikä mitään isompaa epäröintiä. Tyyny toki oli edelleen alastuloa pehmentämässä ja tietysti hihnassa mennään ja paljon riekkumista väliin, niin tääkin homma hoituu iloiten. Joten taas täytyy hihkua riemusta ja olla NIIN YLPEÄ tuosta kakarasta, on se vaan aika pakkaus. Pusu

Tää kaikki me ollaan tehty ihan omalla tyylillä ja mietinkin tässä että olis kiva saada vertailuksi toinen koira jolle soveltaisi samaa tapaa, niin näkisi toimisiko se muillekkin eikä vaan Mallan kanssa.

Kun saadaan tuo "kotikeinu" täysin varmalle pohjalle pitänee siirtyä alumiinikeinun kimppuun eli opinsarkaa on vielä ihan riittämiin jäljellä.

Nauru