Alkaa nuo ilmat oleen jo siedettävempiä ja jotain jaksaa jo tehdä tai ainakin suunnitella tekevänsä.

Eilen alkoi Vilanderin Peetsan vetämä agitreeni tossa Kokemäen kentällä, keväällä kävin siellä Leksun kanssa, mutta nyt saa sen kanssa tollanen harkkaaminen jäädä. Leksu pääsee esteille ilottelemaan aina välillä, mutta ei mitään vakavampaa yritystä enää.

Niin, siis koska en sinne mennyt Leksun kanssa päätin ottaa Taran. Eka rata oli vähän kehnoa menoa, tinttaili hypyille ja pudotteli rimoja, kontaktit oli ihan jees, se puoli toimi. Toisella radalla sitten loistettiin, siellä oli tosi ahdas takakulma jota ääneen pohdinkin ettei siitä maksikoiran kanssa taida selvitä, otin kuitenkin riskin ja päätin yrittää persjättöjä, niitä tuli sinne kulmaan siis kolme. Minkäänlaista näköyhteyttä ei ollut joten luotin vain että Tara seuraa mun liikkeitäni ja loppuun päästyäni oli kysyttävä oliko kaikki esteet menty niin kuin piti. Jee!!! kaikki oli suoritettu upeasti, voi veljet, en oikein uskonut että se onnistuisi, mutta nää persjätöt me kyllä Taran kanssa aika hyvin haltsataan. Radan suoritettuani sain Peetsalta kuulla, että oli ihan vartavasten radan tehnyt niin kinkkiseksi ettei me siitä voida persjätöillä selvitä. Hih! Arvatkaapa kuka oli vähän ylpee itsestään ja tietysti myös koirastaan.

Tänään mulla alkoi loman loppuosan vietto, viikko olisi käytettävissä, joten sitähän siis pitää käyttää kaikkeen koiratouhuun.

Malla pääsi käymään elänilääkärissä, laitettiin rokotukset kuntoon, nyt saa sitten kolme vuotta olla rokotuksia miettimättä.

Päätin tehdä jäljet kaikille koirille, ilma vaan meinas pistää topin mun suunnitelmilleni. Olin useampaan kertaan jo metsään lähdössä, kun alkoi satamaan tai näytti siltä että hetkenpäästä vettä tulee roppakaupalla. No, lähdettiin sinne lopulta vaikka taivas oli paikoin ihan musta, päätin että jos sataa niin ei tehdä jälkiä ja sillä siisti.

Tehtiin metsässä ensin lenkki, poikettiin syömään mustikoita ja aikaa kului. Tuuli aikalailla, mutta päätin kuitenkin ne jäljet tehdä koska sitä sadetta ei sitten kuulunutkaan. Oi että, kyllä noi kaikki oli ihan täpinöissään ja tiesivät kyllä mitä ollaan menossa tekemään.

Ekaks jäljesti Leksu. Koirapoika oli ihan intona ja alku mentiin liiallisella innolla eikä keskitytty olennaiseen. Noin puolessa välissä rauhoittui ja jatkoi aika hyvää nenätyöskentelyä. Loppu tuli siis liian aikaisin eikä millään olisi malttanut lopettaa, loppupalkan jälkeen edelleen yritettiin jatkaa etsintää.

Sitten pääsi liinan jatkoksi Malla. Voi kun sillä on ihanan tarkka nenä, se etenee rauhallisesti ilman hösäämistä. Yhdessä kohdassa jälki meni korkeassa varvikossa kun sitä ei voinut mitenkään kiertää ja siinä Malla sekosi ja lähti takaisinpäin jo tultua jälkeä. Hetken seisoin paikallani ja annoin sen haistella ja kiertää siinä ja kyllä, löysihän Malla oikean suunnan ihan itse ja loppupalkalle päästiin. Myöskään Mallalle ei tämän pituinen jälki näyttänyt riittävän vaan vielä olisi halunnut jatkaa.

No viimeisenä sitten pääsi remmiin Tara, joka jo kävi aika kuumana, tiesi kyllä mitä muut ovat tekemässä. Heti alkoi kauhea veto ja kun en ollut tarkkana pääsi multa irti. Arvatkaapa kuka oli ihan paskat housuissa kun ajotie meni ihan vieressä ja koira ei korviaan lotkauttanut kun yritin sitä saada tulemaan takaisin. Mutta mitä tekikään tämä mun hösöttäjäni, jäljesti kauhealla vauhdilla ja löysi ekan namitörpön, siinä se sitten kierteli sen ympärillä niin kauan että ehdin sinne paikalle ja avasin purkin kannen ja sain samalla tän karkurin kiinni. Sit jatkettiin jäljestystä edelleen hirveällä tohinalla. Viimiset kymmenet metrit Tara kuitenkin jo jäljesti ihan kelvollisesti, oli sitten siihen mennessä vissiin saanut liiat höyryt karistettua ja pystyi paremmin keskittymään. Loppupalkan jälkeen olisi Tarakin edelleen jatkanut tätä hommaa ihan mielellään.

Täytyisi kyllä tehdä noita jälkiä useammin, niin saattas liika tohina jäädä sitten vähemmälle, ehkä .

Tästä reissusta siis selvisimme lähes kuivina, ihan pientä tihkua alkoi satamaan kun Tara lähti jäljestämään ja ilma muuttui tosi koleaksi. Kun tulimme kotiin totesin että siellä oli satanut oikein kunnolla, pihassa isot lammikot ja koko talon etumus ovet ja seinä ihan märkänä joten tuullutkin on aika kovin kun on vesi seinälle asti roiskunut.

Huomenna Hossuun agiloimaan, Anne tulee Raumalta Sylvin ja Bertan kanssa mukaan, kivaa.