Leksu tuli mun luokseni kesäkuun viimeisinä päivinä ja on tässä jaloissa pyörinyt siitä asti. Jonkin asteisena "ongelmakoirana" se ei voinut enää kotonaan olla (siis tyttäreni perheessä), käyttäytyi hyvin arveluttavasti heidän nuorinta lastaan kohtaan (silloin hieman vaajaan vuoden) sekä joihinkin heidän vieraisiinsa.
Lähdin hyvin varovasti liikkeelle, periaatteella katsotaan mitä tästä koirasta tulee. Olen nyt yrittänyt viedä Leksua erillasiin paikkoihin ja tapahtumiin että saisi uusia kokemuksia. Lenkillä opetellaan ohittamaan pyöräilijät ja jalankulkijat sekä toiset koirat ilman pieniä murinoita. Selvää edistymistä näissä meidän touhuissa on, mutta ollaan koettu myös takapakkia ja niin joudutaan taas lähtemään lähes alusta liikkeelle. Kokonaan on vielä harjoittelematta vieraiden ihmisten kohtaaminen, jotka tulevat meille käymään. Siinä sitä työtä vielä varmaan tulee olemaan, mutta siihen paneudutaan tässä alkuvuodesta oikein urakalla.

Tää koira on tommonen ADHD tapaus (nyt sitä olis kyllä vaikea uskoa kun katsoo miten se nukkuu tossa viereisellä tuolilla rentona ja levollisena jalat taivasta kohti). Sillä riittää energiaa ja se on aina valmis tekemään ja nauttii saadessaan tehdä.

Tein lopullisen päätöksen viikko sitten, Leksu on ja pysyy mun luonani. Vaikka saisin sen "viat" korjattua se tarvitsee kodin missä sen kanssa  tehdään ja touhutaan.
Agiesteitä olen sille vähän opettanut ja Leksu kyllä tykkää siitä touhusta, keskittymiskyky on vielä hakusessa, mutta emme ole oikeasti vielä harjoittelemaan keskittyneetkään.

Ilonaihetta sain viime lauantaina kun olimme Noormarkussa hallilla harjoituksissa, rataa suoritti erittäin äänekkäästi belkkari Tuikku ja kentän laidalla oli bison havanais sekä lisäksi kolme äänekästä shelttityttöä. Hain Leksun halliin sisään että näkisin miten reakoi noihin ääniin ja rataa suorittavaan koirakkoon, meteli oli aikamoinen kun halli vielä kaikui. Olin ratketa riemusta kun Leksu vähät välitti ympärillä olevista, sitä ei häirinnyt toiset koirat eikä se metakka, Leksanderi vain tapitti mua silmiin häntä heiluen ja kysyen mitä tehdään. Sitten vielä kun lähdin kotiin, Leksu rupesi itkemään takapenkillä kun se ei päässytkään tekemään mitän. No ensi lauantaina Leksu pääsee yhdelle peruutuspaikalle, joten saa sekin sitten vähän hyppiä aitojen yli.