Aamulla lähdettiin lenkkeilemään mukavan leudossa säässä +1, suunnattiin Hosiossaareen ja siellä odotti jo Maria kuononaamojensa kera. Metsässä vierähti taasen pari tuntia mukavasti. Tara otti välillä etäisyyttä aika reilustikkin kun sai hyvistä hajuista kiinni, mutta kyllä se sieltä aina takaisin tupsahti jostakin. Sille tulee kyllä lenkkiä tuplamäärä meihin muihin verrattuna, minkähänlaiset lihakset se kasvattaa kun niissä ei ole ollut mitään vikaa tähänkään asti.

Päivällä menin sitten koiruleitten kanssa tuohon Kokemäen koirakentälle, siellä on sunnuntaisin yhteistapaaminen ja koiria oli ihan mukavasti paikalla.
Oltiin ekaa kerta mukana ja Leksun takia jännitin, en siksi että olisin epäillyt sen kenenkään päälle käyvän, vaan pelkäsin että jos se sillä epävarmalla käytöksellään saa jonkun hermostumaan siihen. No kentällä oli pelkästään fiksuja koiria, kukaan ei ollut tunkeileva eikä päällekäyvä, Leksu seisoi paikallaan kuin patsas, mutta ei mitenkään jäykistellyt seisoi vain ja siinä sitä kävi toiset koirat haistamassa, kun toisten koirien mielenkiinto hävisi tuli Leksu muiden joukkoon.
Ihmisiä kehoitin olemaan niin etteivät koske Leksuun vaan antavat sen haistella jos tulee viereen ja tässäkään ei mitään ongelmaa ollut. Tällä siis yritän sada Leksuun luottamusta, ettei ihmiset välitä siitä eikä sen tarvii välittää ihmisistä.

Tää oli mulle taas yksi positiivinen kokemus, kun yritän saada kuvaa siitä millainen tuo Leksutin oikeastaan onkaan.

Illansuussa sitten suunnattiin Taran kanssa Ulvilaan TOKO-harkkoihin, vielä lähtiessäkin mietin et miksi mä oikein menin ilmoittautumaan koko treeniin ------
TVA on saanut talviharjoittelutilat Friitalan vanhalta nahkatehtaalta, ne on kylmät tilat ja lattiat betonia, mutta jokainen raahas sinne vanhoja mattoja että saadaan jotain siihen kovan ja kylmän lattian päälle.
Siellä saa hyvin häiriötä, kun tiloissa on muutakin toimintaa. Jossain alakerroksessa oli jonkun bändiharjoitukset ja musiikki kuului ihan hyvin tohon harjoitustilaan. Lisäksi siellä lenteli kyyhkysiä (onneksi olivat enimmäkseen paikallaan).

Ensiksi meidät otettiin sisään pareittain (kaksi ohjaajaa) ja katsottiin pieni pätkä seuraamista, no Taran seuraaminen oli vähän sitä sun tätä kun sitä kiinnosti enenmmän tila missä oltiin, ohjaaja unohti mikä puoli on vasen   jne.... , lopussa Tara jo jaksoi vähän keskittyä, niin että saatiin kokonaiskuva, että kyllä kai se seuratakkin osaa.
Sit otettiin paikalla istuminen; muuten hyvä, mutta voi se valitus kun mennään piiloon.
Sitten ammuttiin naulapyssyllä pari levyä kattoon ja sitähän Tara sitten vähän säikähti, ei vielä ensimmäistä pamahdusta mutta ne kolme muuta oli liikaa.
Tämän jälkeen siirryttiin kaukokäskyihin, mutta koska Tara oli lähinnä keskittynyt kuuntelemaan vieläkö jotain paukahduksia kuuluu alku oli tässäkin tosi kökköä, parani kyllä sitä mukaa kun koirakin rauhoittui. Pientä etenemistä ja maasta seisomaan ei sujunut mallikkaasti joten saimme kotitehtäväksi harjoitella.
Vielä otettiin paikalla makuuta, piilossa oltiin vain pari minuuttia, mutta kouluttaja teki häiriötä kävellen koirien editse, hyvin Tara pysyi, mutta voi voi sitä valitusta, ääni on entisestään yltynyt. Sitten vielä lopuksi eriaikaisesti maahan ja masta istumaan, hyvin sujui se osa.

Kyllä näkyi ettei olla töitä tehty .... mietin oikein koskas sitä viimeksi ollaankaan harkattu ja kun oikein pinnistin niin kyllähän se sieltä, eli olemme siis harjoitelleet viimeksi syksyllä 2007, joten ei enää ihmetellä.

Onneksi en keksinyt mitän syytä olla menemättä tuohon treeniin, tuntuu että tuhkakasassa olisi sittenkin pienen pieni kipinä jäljellä tähänkin lajiin. Jäämme siis odottamaan roihahtaako se vielä liekkiin, syytä kyllä olisi että vois niihin kokeisiinkin osallistua.