Niin totta! Itsensä tuntee jotenkin kuin uudesti syntyneeksi, intoa ja ideoita tuntuu piisaavan ja koirat on onnellisia kun emäntä jaksaa niitäkin vähän huomioida.

Pari viikkoa sitten päästiin Mallan kanssa AgilitynLumoa-hallille treenaamaan HARJAN:n porukoissa. Mukana oli Jalla, Pihka, Jatsi, Manu ja Inka  ja ensi sunnuntaina päästään TAAS :d, IHANAA!! Harkat meni mukavasti ja niillä eväillä mentiin monta päivää eteenpäin.

Säät on suosineet mukavasti ja on tullut ulkoiltua. Koirien kanssa ollaan touhuttu ja tehty kaikkee pientä mukavaa. Miten onnelliseksi (ja syylliseksi) sitä tuleekaan kun näkee noiden kavereiden innon jo pienestäkin tekemisestä.

Eilen sitten tapahtui jotain historiallista := otin naksun vihdoinkin kätösiini (se on odottanut jo pari viikkoa pöydällä) ja otettiin pientä muistutusta naksun käytöstä. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt aikaa, saadaan kurkistella taakseppäin tuonne kesään asti. Niin tässä kohdassa taas iski se syyllisyys IIK!!

Kaikki kolme karvanaamaa oli aivan onnessaan. Tuo naksuttelu saa niihin ihan uuden ulottuvuuden, miksihän sitä tulee käytettyä niin harvoin? Voi kun tässä kohtaa olisi mukava luvata parantaa tapojaan ja jatkaa ihan varmasti tätä touhua, vaan empä uskalla ettei mene valehtelun puolelle :D Lupaan kuitenkin yrittää jatkaa tätä naksun käyttöä ja olla vähän aktiivisempi koirien koulutuksessa :o)

Mallan ilmoitin Harjavaltaan ryhmänäyttelyyn joka on 23.4. aikani kun tuota karvaturpaani katselin ja saksin sieltä ja täältä sain siitä mielestäni sen näköisen että kyllä sen voi sinne viedä. Nyt vaan pitäisi aloittaa harjoitukset tuota näyttelyä ajatellen, katotaan saanko sillä rintamalla mitään aikaiseksi, syytä kyllä olisi :/