Lauantaiaamuna otettiin rennosti ja nukuttiin oikein kunnolla eikä mitään kiiretä, aah! Kyllä osattiin nauttia sängyssä köllöttelystä, niin minä kuin koiratkin (tietysti nauttivat kun saivat kainalossa olla). Iltapäivällä mentiin metsälenkille Marian ja kuononaamojen kera. Illalla olikin sitten Taran ja Mallan pesu kun menivät molemmat sunnuntaina hierottavaksi.

Sunnuntaina jatkettiin kiireetöntä aamua, vaikka nyt heräsin kyllä jo ajoissa, mutta kun ei ollut kiire mihinkään kerkesi sitä nauttimaan rauhallisen aamun autuutta.

Päivällä olikin sitten se hieronta. Hierojaopiskelijoilla oli lopputyön näyttö ja olin luvannut viedä Taran sinne hierontaan. Kävikin sitten niin, että Mallakin pääsi hierottavaksi, kun koira jonka piti tulla samaan aikaan oli sattumalta Pippa joka ei voinutkaan tulla kun oli saanut täivaaran takia exspotin, niin mulla oli sitten kaksi koiraa mukana.

Hyvinhän se meni vaikka vähän jo etukäteen pohdin onnistuuko tää järjestely. Malla oli ihan rauhallisena, sillä nyt ei onneksi vielä tuohon ikään noita jumeja nyt ole mutta tähän mörkökauteen sopi kuin tikku silmään kun sain sen sinne viedä. Taralla sen sijaan taitaa olla taas rintalihaksissa jotain, ainakin se älähteli siihen malliin. Syyksi rupesin epäilemään valjaita joita olen nyt käyttänyt metsälenkillä joustovyön kanssa. Taralle ei sovi muut kun kaulapanta näköjään. Kuonopannasta kipeytyi toinen puoli rintaa ja nyt noista valjaista molemmat puolet näytti olevan älähtelyn kohteena. Minna suositteli valjaita jotka Suvi oli hankkinut Tuikulle. Täytynee hankkia tollaset Tarallekkin.

Iltapäivällä oli hyvä lähteä synttäreitä viettämään, kun koirat eivät voineet mitään isompaa lenkkeilyä hieronnan jälkeen harrastaa. Niimpä sitä tuli syötyä "neljän sormen" synttärikakkua, elikkä mummin "nupukka" Adalmiina täytti kokonaista neljä vuotta.

Ilalla kun lenkit oli surkeita täytyi koiria vähän aktivoida, siispä harvinaista sisätokostusta kaikkien kanssa.

Mallalle sivulle tuloa ja pientä seuraamista sekä maahan meno ja siitä istumaan. Ihan hyvin meni vaikka aidan takana Tara piti kauheeta mekkalointia. Leksulle otin pienesti paikalla oloa ja sivulle tuloa otettiin myös. Taralle kaukkarit, luoksetulon pysäytystä ja nouto. Ja voi hirveetä mikä mekkala, siis Taralla. Näyttää että ääni vaan lisääntyy ei suinkaan vähene. Ja tosiaan, sisällä ei harrasteta tämänkään jälkeen tätä touhua kovinkaan usein, mä menetän hermoni ton metelin takia.

Tänään lenkillä sitten otettiin taas yksi paikkamakuu ja poikettiin paluumatkalla vielä koirakentälle, siellä penkin kiertoa ja rengasta. Sit lähdettiin kiipeilemään sorakasojen päälle, siis meikäkin kävi siellä pari kertaa mut en kehdannut persmäkee laskee vaikka kauheesti mieli teki, ääh! Jos olis ollut lapset mukana niin olisin kyllä lasketellut. Mietin että jos rupeen koirien kans laskemaan peffamäkee niin alkaa kylällä juorut liikkumaan, että on se kolmen koiran omistaja ihan seonnut :o).

Iloisia uutisia Taran lapsosista, Sashakin on saanut harjoittelupaikan agiryhmässä WeCalla. Täytyykin suunnitella ensi kesäksi Taran ja lasten yhteistä harkkapäivää.