Onpas jäänyt tännekkin kirjoittamiset, tuntuu ettei millään jaksa mitään, missään eikä milloinkaan . Kauheeta kun mä kärsin väsymyksestä, nytkin tietysti pitäisi jo olla nukkumassa, vaan tässä nökötän.

Maanantaina oli Taralla harkat, eikä se ollut edelleenkään mikään innokas agiliitäjä, vähän samanlainen poissaoleva kuin Raumallakin ja hypyille menotkin oli taas sellaista varovaista menoa. Harkattiin muuten Jaakotusta, löysin sellaisen radan missä sitä sai tehdä oikein urakalla.

Torstaina seura järjesti epäviralliset agikisat ja sinne oli Tamereelta saapuneet myös Eija ja Takku sekä Johanna ja Vito kisaamaan. Sitä sai olla ylpeä lagottolainen kun nämä parit ottivat maksi möllissä kaksoisvoiton, Johannan ja Viton (huom. Leksun veli) ollessa ykkösiä, Eija ja Takku siis nappasivat kakkossijan . Päivä sujui oikein rattoisasti ja järjestelyissä ei mitään mennyt pieleen, jopa sääukko oli puolellamme ja vettä alkoi satamaan vasta kun kisat ja kisapaikan siivous oli hoidettu.

Lauantaina sitten Tara sai jonkinlaisen energiapistoksen, se oli aivan mahdoton. Se kaipasi leikkikaveria, ikävää kun sen leikkikaverit ovat siirtyneet pilvenlaidalle kurkkimaan meitin tekemisiä. Leksua se ei saa mukaan riehumiseensa, kun on aikanaan ajanut ja komentanut sen pois kun Leksu koitti mennä mukaan Taran ja Sinnan leikkeihin. Joskus harvoin Tara saa Leksun hiukan mukaansa sisätiloissa, mutta ulkona se heti maastoutuu, kun Tara alkaa riehumaan. Tara oli niin mahdottomalla päällä että mun oli pakko se selättää kun pulikoi mua vastaan, oi kauheaa mitä huutamista se piti kun pidin sitä maassa selällään, ajattelin että joku kutsuu jonkun viranomaisen kun luulee että mä rääkkään koiraa (oltiin siis tossa Kokemäen koirakentällä), no hetki siinä meni ennen kuin lakkasi huutamasta ja antautui, sitten olikin taas ihan kunnolla, mutta tekemisen meininki sillä oli edelleen joten otettiin vähän tokoa ja keppejä mentiin erillaisista kulmista. Ton mielentilan kun sais sille päälle agikisoissa, niin johan mentäisiin ....

Sunnuntaina suuntasin Rauman näyttelyyn. Taran Raumalla asusteleva tytär Sylvi oli ilmoitettu junnuluokkaan ja mä olin lupautunut sen esittämään. Junnuissa kisasivat sisarukset sillä samassa luokassa esiintyi myös Sasha. Sasha osaa esiintyä niin kauniisti ja on kaunis, joten tuli myös luokan ykköseksi. Sylvikin sai ERI:n, mutta esiintymistaitoa tämä neito ei taida, tai seisominen kyllä osattiin hienosti, mutta kauniiseen juokuun sitä ei saanut millään, huh...huh, oikein hiki tuli kun sen kanssa yritti tempoilla eteenpäin. No, se saatiin mitä lähdettiin hakemaan, eli arvostelua ja se oli  tosi hyvä, vain esiintymis harjoitusta kaipaa JA SE ON TOTTA! Siis Tara saapi olla ylpeä tyttäristään, Sasha oli lopulta PN2 ja sai vara sertin. Vielä kun lisää että Taran pojanpoika Matias oli samana päivänä Helsingissä Aptus Show:ssa BIS 2 , niin kyllä on jälkipolvi hyvän näköistä.

Tänään oltiinkin sitten taas Taran harkoissa, mutta kun Maria ei tullut kentälle ei meidän suorituksia oikeastaan kukaan kommentoinut tai antanut mitään neuvoja mihinkään suuntaan, joten en näistä treeneistä kyllä saa yhtään mitään, ihan sama kävisinkö yksikseni ottamassa esteitä.

Mutta nyt mä painun pehkuihin että saan taas huomenna nousta väsyneenä ja liian vähän nukkuneena, kiva.