Lauantana tehtiin tämän vuoden ekat verijäljet. Meillä oli treffit Marian ja kuononaamojen kanssa metsässä. Kumpikin tehtiin Marian kanssa omat jälkemme ja ajettiin ne sitten kimpassa, niin että perässätulija noukki merkit pois.

Taran jälki oli kaareva yhdellä makauksella. Tapansa mukaan Tara lähti tohinalla matkaan, kyllä sitä jälkeä noin suurinpiirtein edettiin makaukselle joka otettiin tosi hyvin, siitä jatkui matka suht tyydyttävästi jonkin matkaa ja nenä pysyi aika tiiviisti maan tuntumassa, kunnes taas loppupuolella lähdettiin haahuilemaan.

Leksulle ja Mallalle jäljet olivat heidän ensimmäisensä ja tarkoitus katsastaa ymmärtävätkö tätä hommaa ollenkaan.

Leksun jälki oli noin puolet lyhyempi kuin Taralla eikä makauksia. Täytynee todeta ettei tää kyllä ole Leksun laji, ei ainakaan tämän ensimmäisen jäljen perusteella. Alusta lähti kyllä matkaan haistellen ja etenikin vähän matkaa, mutta sitten tuli totaalinen pysähdys eikä poikaparka kyllä ymmärtänyt yhtään mitä siltä haluttiin. No kyllähän me sinne loppupalkalle päästiin pienten pinnistelyjen ja apujen jälkeen, mutta aikaakin kului tuhottomasti.

Mallan jälki oli suurinpiirtein Leksun jäljen mittainen eikä siinäkään makauksia ollut. Mallalla alkoi kulkemaan heti tää homma ja meni niin kauniisti ja rauhallisesti edeten. Pari kertaa eksyi pois jäljen päältä, mutta itse hakeutui takaisin jäljelle ja matka jatkui loppupalkalle. Voi että tää tuntui tosi hyvältä ja kun koira oli rauhallinen myös minä pysyin rauhallisena, aivan ihanaa!!! Tätä siis tulemme jatkamaan Mallukan kanssa.

Agiharkat oli perjantaina ja nehän aloitettiin herkuttelemalla, olihan komea ROKKI valioitunut edellisenä viikonloppuna ja on nyt FI MVA,  sitähän piti tietysti juhlia, kiitos kestityksestä Marialle :)

Itse harkka sujui aikas hyvin. Taran kanssa haettiin oikeaa linjaa radan loppuesteillä ja saatiinhan sieltä sujuvakin suoritus lopulta aikaiseksi. Kontaktit otetaan edelleen ja tullaan ottamaan varman päälle ja käytetään makupala-alustaa.

Malla on ihan ihku naikkonen. Tai niinkuin toiset sanoi, niin pentumainen kun se mennä töyssyttää radalla. Sillä on intoa jota en halua sen kadottavankaan joten se saa olla omanlaisensa. Malla ohjautuu aika mukavasti esteillä joten jatketaan tätä "leikkimistä" edelleen ja ujutetaan sekaan esteiden suoritusta.

Sunnuntaiaamuna kävimme taas agikentällä Marian porukan kanssa ottamassa pientä harkantynkää, sade vaan yllätti joten Mallalle suunnittelemani keinun ja pussin harjoittelu jäi toteuttamatta. Nää kaksi estettä ovat ainoat mihin tarvitaan avustaja, joten niiden harjoittelu jää aina vähemmälle.

Tässä kuvasatoa perjantain harkasta, kiitos Katjalle kuvista.

Kuvat: Katja Kerokoski

Tara ja kontaktiesteet

 

Mallan hyppelyt

Malla on vähän intona, hei tää on kivaa!!