Oltiin eilen Mouhijärvellä Maria Aaltosen opissa, nyt oltiin alkuperäisen suunniteman mukaisessa kokoonpanossa, elikkä Taran ja mun kanssani oli treenaamassa Maria ja Pippa. Paljon tuli taas uutta opittavaa ...... hui kauhistus miten tulikaan tunne ettei osaa yhtään mitään, miten ihmeessä sitä on jahkaantunut lainkaa kolmosiin asti.

Niin uskomattoman vähän tietää erillaisista ohjauksista että hirvittää. Tässä mietinkin jo eilen miten siirtää tätä saatua/saatavaa tietoa eteenpäin omille ohjattavilleen. Oikeesti huomaa miten lapsen kengissä sitä kuljetaan tälläisessä pienessä seurassa, jossa ollaan lähes omien oppien varassa ja sitten sitä samaa niukkaa tietoa siirretään seuraavalle porukalle. Meiltä puuttuu kokonaan kunnollinen tekniikkakoulutus ja pahinta varmaan on, ettei kaikki edes tajua miten suuri sen puute on jatkoa ajatellen. Tässä kohtaa tulee mieleen Peetsa Vilanderin kommentti mun ohjaamisestani, "kaikki oli pielessä".Nolostunut

Tässä olis kyllä hyvä kehitystehtävä omalle seuralle, satsata ohjaajien koulutukseen, niin tulevaisuudessa tämä toisi pelkkää plussaa.

Nyt kun hakee lisäoppia omalla kustannuksella, on se toisaalta vain oppia itselleen, mikään pakkohan sitä tietoa ei ole toisille jakaa, jos näin itsekeskeisesti ajattelee, hyi minä Otsan rypistys.

Tänään käytiin aamupäivällä Marian ja Marian koiruuksien kanssa metsälenkillä, olen peräti kolmen päivän lomalla ja tietysti nämä päivät pitää hyödyntää kunnon lenkillä, ilmakin oli mitä mainioin lenkkeilyyn. Keskiviikkona olisi kyllä taas tiedossa (jos ei ole kova pakkanen) tätä itse kustannettua agioppia, vuorossa olisi Janita Leinosen koulutus (nyt jo kauhulla ajattelee tietämättömyyttään ja osaamattomuuttaan, huh...), mutta toisaalta, jos kaikki tietäisin ja osaisin, niin en kai siellä kävisikään.