Kiirettä, väsymystä, surua, siitä on taakse jäänyt viikko tehty ja tuleva viikko taitaa olla sitä samaa jatkumoa.

Onneksi perjantai-ilta oli vapaa ja pääsin vastakarvaajien kanssa treenaamaan, pelkäsin kyllä sitä pystynkö olemaan Mallalle reilu ja rento, vaan onnistui se ja pään kivistyskin kaikkosi, onneksi. Maria oli tuonut mukavan muutaman esteen radan jossa kivasti kimuranttia kiharaa ja haastetta. Siinä saatiin porukalla miettiä ohjauslinjoja millä saadaan hyvä lopputulos ja saatiin me Mallankin kanssa tuo rata pari kertaa onnistumaan :)

Lauantaina oli Nokialla kisat joihin olin Mallan ilmoittanut. No kisafiilis ei nyt ollut sattuneesta syystä mitenkään huipussaan ja mietin vielä aamullakin kantsiiko sinne lähtee ajelemaan, mutta saitana päätin että lähden kun oon kerran maksanutkin. Toivoin kyllä hartaasti että se nousunolla tulisi ekasta startista, niin voisi häippäistä kotiin heti sen kisan jälkeen. Vaan ei menneet nuotit ihan niin yksinkertaisesti. Minä joka vältän aika hyvin valssauksia ja käytän mahdollisuuksien mukaan persjättöjä, päätin ottaa varman päälle ja vallssata varmuuden vuoksi ettei mene väärille esteille. No niinhän siinä kävi että ei meikäläisen pää kestä semmosta pyöritystä (valssattavia kohtia oli aika runsaasti) ja jo loppupuolelle edenneen hyvin menneen radan meikäläinen hukkasi ihan tyystin ja lopulta ohjasi koiran väärälle esteelle. Kyllä oli suuri vääryys Mallaa kohtaan, se kun meni rataa oikein iloisesti ja vauhti olisi ihan varmasti riittänyt ajan alitukseen.

Ei siis auttanut muu kuin jäädä odottamaan sitä toistakin starttia. Onneksi järjestelyt pelasi loistavasti ja oltiin koko ajan etuajassa arvioiduista ajoista.

Toinen rata lähti nihkeästi, Mallalla ei enää ollut sitä iloisuutta mikä oli ekassa radassa (odotus ei ole kivaa), käynnistyi se kuitenkin muutaman esteen jälkeen, mutta A:lle mennessä kiljahti ja rupesi ylhäällä katselemaan takapäätänsä, en tiedä mitä siinä tapahtui ja luulinkin jo ettei se pysty jatkamaan matkaa kun pysähtyi toistamiseen siellä A:lla. No siitä sitten lähti kuitenkin alas ja olin mokata tämänkin radan kun yritin ohjata ja seurata samaan aikaan kulkeeko Malla normisti, niin olin ohjata putken ohi, onneksi hoksasin ja ehdin korjata (oli toiseksi viimeinen este). Siis pääsimme maaliin virheittä, mutta ajasta ei mitään tietoa. Vasta kun tulokset tuli taululle varmistui että Mallan nousunolla oli totta, kyläkin aika täpärästi aika alitettiin kun siellä A:n harjalla sitä aikaa vietettiin.

Nyt voi hyvillä mielin odotella Mallan juoksuja ja ehkä sitä pakollista taukoa. Keväällä on sitten mukava aloittaa kakkosissa. Tietysti jos juoksuja ei kuulu käymme toki WeCan kisoissa korkkaamassa kakkosluokan.

Innolla ajattelen jo treenejä ja kisoja kun ei ole paineita nousta mihinkään vaan voi ottaa riskejä ohjaukseen ja katsella mitä niillä saa aikaiseksi, jospas sitä oppisi sitten taas vähän ohjaamaankin