..
 ......a
.
Agility:  No niin, pääsimme sittenkin korkaamaan kakkosluokan WeCan kisoihin Noormarkkuun. Eikä mitenkään pöllömmin mennyt, oon oikein tyytyväinen.
 
Ekalla radalla toiseksi viimeinen rima tipahti, sillai jälkijunassa, eli tassu on hipaissut rimaa ja viiveellä tipahti alas, siis nolla tulos olisi ollut aika lähellä, sijoitus oli toinen. Toisella radalla mentiin mielestäni parempaa vauhtia kuin ekalla, mutta liian tiukasti otettu haltuunotto  ja lähetys putkeen teki Mallasta epävarman ja tuo kehveli tuli takaisin putkesta ja siinä paloi aikaa kun täytyi lähettää takaisin putkeen, tästä 5 virhepistettä ja yliaikaa. Mutta siis olin oikein tyytyväinen suoritukseen, ohjaaja kylläkin tarvitsee vielä runsaasti harjoitusta luottaakseen koiraansa.
 
 Agiharjoitukset jatkuvat tänäkin syksynä vaikka muuta luulin, Mallaa ei sitten astutettukaan vaan pennutus siirrettiin seuraaviin juoksuihin. Tämä muutos sai aikaan muitakin muutoksia , elikkä käymme harkkaamassa AgilitynLumoa hallilla joka toinen sunnuntai PAHA:n harkoissa. Porin Seudun agilityharrastajat PAHA ry on seura johon liityin tässä syksyllä.  Tulevaisuudessa siis silloin töllöin hallitreeniä ja vierailevia kouluttajia.  
 
Jälki:  Jälkeä on nyt innostuttu tekemään. Verijälki ei enää kiinnosta se on liian työlästä ja koirien kiinnostus siihen ei sekään ollut niin innostavaa että olisin jaksanut sitä jatkaa. Nyt on siis ”makkara/ihmisjälki” kausi meneillään. Tara on niin innokas kuin vaan Tara voi olla, eli sen keskittymiskyky tässäkään ei ole tarkkaa, vaan sen pitää mennä lujaa koheltamalla. . Kyllä se siis jäljestää, mutta ei malta mennä rauhallisesti joten ei pysy jäljen päällä. Tää nyt on kuitenkin Taralle terapiaa kun agi on jäänyt niin saa purkaa itseään. Leksun kanssa tätä ei kannata tehdä, sille tehdään jatkossa namiruutua ja saa siinä tehdä nenätyötä varmaan ihan riittävästi. Malla on mun ilonpilkahdus, se keskittyy hommaan ja menee jälkeä rauhalliseen määrätitoiseen tahtiin. Sitä ei edes häirinnyt vierestä menevät lenkkeilijät joilla oli koira mukana ja joka jopa haukkui kohdalla, vaan Malla ei nenäänsä maasta nostanut, aivan upeaa.  Olen aina kateellisena seurannut Marian koirien Pipan ja Rokin jäljestystä, kun on niin tarkkaa rauhallista menoa ja toivon että Malla jatkossakin osoittaisi vähän samansuuntaisia otteita.    
 
Murheita:  Tara on kipuillut etupäätänsä, eläinlääkärin syynissä kipukohta paikallistettiin vasemman olkanivelen paikkeille. Epäilen että siinä voisi olla venähdys/revähdys kun mummeli vähän irrotteli viikko sitten pentumaiseen tyyliin tuossa koirakentällä, mutta jos oireet ei helpota niin täytyy mennä kuvauttamaan tuo olkapää. Lääkäri löysi lisäksi Taran nisästä pikkuriikkisen ”patin” joten lähiaikoina Tara täytyy viedä nisän poistoon.