Kumma juttu, yleensä kärsin totaalisesta syysmasennuksesta, vaivun täydelliseen synkkyyteen enkä jaksa olla mistään kiinnostunut. En nyt sano olevani pirteä kuin peipponen, siinä menisi valehtelun puolelle  , mutta selviän ihan kohtuudella aina seuraavaan päivään, mikä saa jo sekin pientä piristystä aikaiseksi. Jossain kohdin tulee jopa ihanna tunne tästä pimeydestä kun saa sytyttää kynttilöitä ympärilleen, tuikut palaa erivärisissä lasilyhdyissä, se väriloisto tuo jotenkin niin mukavan tunteen, kaikkea sitä sattuukin kun vanhaksi tulee .  Ehkä olen nyt oppinut jakamaan jaksamiseni paremmin kuin ennen, siis ehkä.

PAHAn harkoissa ollaan nyt käyty syksyn aikana neljästi. Kahdella ekalla kerralla Mallalla oli ihan kelpo meininki, mutta se on nyt jotenkin vaipunut masennukseen parilla seuraavalla kerralla, ei oikein ole jaksanut innostua tarpeeksi ja ohjaus ei toimi kun olen liikaa koiran edellä, tiedä sitten mistä johtunee. Metsälenkkejä ollaan tehty 3-5 kertaan viikossa, illan pimeydessä ollaan menty Järilän harjulla pururataa otsalamppujen loisteessa, mutta eilen saimme kokea ihanan yllätyksen, valot oli kytketty päälle ja siellä näkee nyt oikein mukavasti lenkkeillä.  Leksulle ja Mallalle täytyy käydä hakemassa vielä heijastinliivity niin näkee paremmin missä ne viilettää. 

Taralle on leikkausaika parin viikon päästä varattuna, saadaan sekin asia pois päiväjärjestyksestä, nyt mä kyttään koko ajan onko patti kasvanut, se on mun mielestä kyllä kasvanutkin (saattaa olla vaan kuvitelmaa), mutta näin päästään siitä mielen vaivasta.

Olen menossa liikevalmennuskoulutukseen, huh! mitenkähän siellä pärjää, kunto ei taida olla ihan kohdillaan ääh!!!!!

Satuin löytämään pitkästä aikaa tämän kirjoituksen ja se osoittautuu aina yhtä totuudenmukaiseksi, vuosista riippumatta, joten oli ihan pakko laittaa se tänne päivää piristämään

COIRUS IDIOTUS

Ensin Malla lähti ja jäljelle jäi kaksi koiraa. Pirpana palautui kotiin ja mulla oli taas kolme koiraa . Sitten saapui Nino joten nyt noita viilettää hihnan päässä neljä .

Jos nyt jotain kiinnostaa tietää, niin tämän tieteellisen pohdinnan tuloksena parhaiten lenkki sujui kahden koiran kanssa, siinä siis oikein hyvä koiramääräluku  .

Tara on ihana mummeli , tai ei sitä kyllä kukaan mummeliksi uskoisi, on se sellainen energiapakkaus ja höppänä. On niin onnessaan kun saa tehdä, hällä väliä mitä kunhan tehdään ja siitä saa vielä palkkaa . 

Taraa ei sit kai tarvii kiikuttaa kuvattavaksi koska olkapää ei tunnu enää vaivaavan, kipulääkitystäkään ei ole saanut kolmeen päivään ja mitään valituksia ei ole enää kuulunut , ihanaa on yksi huoli vähemmän.

Malla lähti eilen Sinikan matkaan , iloisesti häntää heiluttaen se lähti, mutta arvatkaa kuka jäi ikävissään kaipaamaan perään ,  iltalenkki tuntui jotenkin niin "vajaalta". Tuleehan se pikkupirpana sieltä ensi viikolla takaisin, mutta .................