Malla on sitten tepastellut kohta viikon verran meidän sakissa ja hyvin näyttää sopeutuneen -kaikki.

Opeteltu on pari kertaa jo hihnassa kulkemista, kylläkin hyvin vähän mutta alku on kuitenkin otettu, metsässäkin on käyty pikkuruinen kävelylenkki koko sakilla, yhteisiin lenkkeihin ollaan näin otettu tuntumaa.

Kaikkea pitää maistaa, kuten matonkulmia, jalkalistoja, tuolin- ja pöydänjalkoja mun paljaista varpaista puhumattakaan. Verhoissa on jo roikuttu ja niitä vedetty, johdotkin on mielenkiintoisia jotenka mun täytyy ruveta miettimään miten niitä piilotellaan. Eli pieni riiviö asuu tuossa tytössä.

Nukkumisjärjestys on löytynyt ainakin vielä, kun Malla ei pääse sänkyyn joten tyytyy nykkumaan sängyn vieressä olevalla peitolla, luita pystytään syömään kaikki samalla keittiön matolla, joten hyvältä näyttää.

Lapsiin on tutustuttu ja tutustutaan tämän viikon aikana oikein kunnolla,  kun mulla on lastenhoitopesti. Kylkiäisenä Malla saa viikon verran ikäistään seuraa x-rotuisesta Upsiksesta jonka kanssa pääsee leikkimään.

Lagotto kun on kysymyksessä on kaivuuhommatkin hanskassa ja hiekkalaatikkoon piti tehdä kuoppa

Leikin lomassa piti hakea välillä viileämpi paikka ja sen tarjosi leikkimökin alunen minkä alta Upsis kurkistelee.

Mukaan kuvaan pääsi myös Ilona, tyttökatraan nuorimmainen.

Foogel Rufina s. 28.3.2009, väriltään ruskea roan.

No niin, murunen sai siis vihdoin nimen, kunhan niitä erillaisia nimiä ensin runsaan vuorokauden pyörittelin mielessäni, tyttö raasu oli aina tunnin ajan millon minkäkin niminen. On se vaan joskus vaikeeta, tai joku tekee sen vaikeaksi kun ei osaa päättää ja lopulta Malla oli kuitenkin ensimmäisten ehdokkaiden joukossa, sitä vaan piti tunnustella aikansa.

Tässä joku tänään napattu kuva, kuvissa myös Marialta lahjaksi saatu hiirulainen.

Sunnuntai-iltana käytiin tekemässä jäljet koirille, Taralle, Marian Pippalle ja Suvin Tytylle. Jäljet ajettiin maanantai aamuna kahdeksan jälkeen jolloin jälki oli n. 12 tuntia vanhentunut. Taran jälki ei ollut nytkään pitkä ja siihen tehtiin vain yksi kulma. Tara kyllä menee jälkeä, mutta se käy aika kovilla kierroksilla joten sen menossa on vähän sähellyksen makua. Kulmaa ei ottanut höselsi vain ohi, mutta kun otin sitä takaisin niin kyllä sit hyvin sen haistoi ja yritti vähän nuoleskella. Itse pysyin nyt rauhallisena joten hivenen edistymistä. Marian ehdotus Taran lenkittämisestä ennen jäljelle menoa saattaa olla paikallaan, jos liika into olisi vähän lenkillä karissut, niin pystyisi keskittymään paremmin. No sitä pitää koittaa ensi kerralla.Maanantai-iltana oli vielä Taran normit agiharkat.

Tiistaina oltiin Hosiossaaressa Suvin ja T-tyttöjen kanssa harkkaamassa, otettiin pientä muutaman esteen sarjaa, opeteltiin mm. Jaakotusta. Tara on saanut ihanasti uutta intoa agiin nyt kun on käyty harkkaamassa usein ja ihan pientä juttua, palkkaa usein ja paljon. Seuralle saatiin vinokepit ja niissä Tara opettelee sujuvaa keppien "uimista" ja näyttäisi että sille on valkenemassa tää uusi suoritustapa, samalla kepeille on tullut lisää vauhtia, pysyykö vauhti vielä kun kepit nostaa ihan pystyyn jää nähtäväksi.

Keskiviikkona suunnattiin taas koirusten kanssa Hossuun, seuraksi sain Johannan ja lagotot Viton ja Constan Tampereelta, lenkin jälkeen huomasin Taran juoksujen olevan alkamassa, joten se sai olla häkissä harkojen ajan eikä päässyt nyt enää kentälle. Leksu oli alkuun tosi innokas menijä, mutta kuuma päivä verotti voimia eikä sitä enää toisella kerralla kiinnostanut hyppelehtiä tai oikeestaan sitä ei kiinnostanut kuunnella miä siltä halusin. No päivä kului kuitenkin rattoisasti, oli mukava saada lagottoseuraa, varsinkin kun olivat vielä sukulaispoikia Constahan on Taran poika ja Vito Leksun veli. Alla kuva mistä näkee päivän olleen kuuma, millään ei saatu kuvaa missä kielet olisivat olleet vähemmän roikkuvia.

Kuvassa keskellä äiti ja poika, reunoilla veljekset.

Sitten UUTISIIN ..... keskiviikkoon mahtui vielä muitakin tapahtumia, meidän sakki lisääntyi yllättäen, kun tämä murunen muutti taloon

niin, ei taida näyttää pumilta eikä mudilta, mutta kihara turkki kuitenkin.

Onnea vaalealle kiharalleni

tapahtumaa juhlitaan illalla yökylään tulevien lasten kanssa lettukestien merkeissä ja kerrankin Tara saa ihan omat lettuset.

Loma alkoi, tai siis virallisesti tietysti maanantai on vasta eka lomapäivä, mutta kyllähän se "vapaus" astuu kuvaan jo heti edeltävästä viikonvaihteesta.

Aloitettiin lomailu varsin aktiivisesti. Lauantaina oli epikset Huittisissa ja sinne suunnattiin kisailemaan kolmen startin verran. Ekaks oli möllirata, sit avoin agirata ja viimeisenä avoin hyppyrata. Tara ei sitten karannut lähdöstä joten en voinut sitä ojentaa ja palauttaa, oon satavarma et jos olis ollut viralliset kisat niin varmaan olis hilpassut menemään. Kaks ekaa rataa meni miten meni, viimeiselle saatiin jo vähän enemmän sujuvuutta, mutta edelleen jokin puuttuu ? Puutteena on ainakin tiukat ja ajoissa annetut käskyt, kun oon itse flegu niin kai koirakin sitä sitten on. No joka tapauksessa päivä kului kuin siivillä enkä laisinkaan tajunnut että kello oli jo yli neljä kun lähdin kotiin.

Kotona kerkesin olemaan vajaan tunnin kun jo piti lähteä Järilän metsämaastoihin tekemään mejä-jälkeä. Harjavallassa järjestettiin MEJÄ-kurssi johon en itse päässyt osallistumaan, niinpä Maria lupautui opettamaan sen mulle. Ensin tehtiin koirusten kanssa tunnin lenkki ja sen jälkeen tehtiin jäljet sekä Taralle että Pippalle. Jälki tehtiin kaarevaksi eikä siihen laitettu yhtään kulmaa. Kotiin tultiin vasta yhdeksän aikoihin, joten koko päivä oli hupsahtanut koiratouhuissa.

Olimme sopineet sunnuntaiaamuksi jälkien ajamisen. Yön aikana oli ukonilma ja vettäkin tuli aika runsaasti, oletin ettei jäljellä ei ole mitään hajuja enää. Pippa jäljesti ensin ja näytti menevän tosi hienosti koko matkan, joten pakko oli uskoa, että jotain siellä sittenkin on sateesta huolimatta.

Sitten tuli Taran vuoro, tää oli sille ensimmäinen kerta ja epäilin sen kykyä tajuta mitä pitäis tehdä. Yllätys oli suuri, kun Tara suuntasi ihan oikeaan suuntaan ja vielä nenän viemänä, välillä se lähti jäljen sivuun, mutta palasi takaisin. Tuuli oli aika kova ja sekin saattoi hajua viedä kauemmas, mutta kaikkinensa Tara pääsi loppuun ja vielä innoissaan nuoli "kaadolla" sinne lorautettua verta.  OLIN TOSI YLLÄTTYNYT JA ILOINEN. Näytti vielä lopussa siltä, että Tara olisi hallunnut jatkaa pidempäänkin.

Kyllä tää homma käy hyvin kuntoilusta, ensin jäljestettiin, sit haettii merkit ja päälle lähdettiin vähän runsaan tunnin lenkille kaikkien koirien kanssa, mutta ihan mukavaa puuhaa tuo on, vaikkakin aikaa siihen kuluu. Koiratkin näyttävät väsähtäneen, maataa ihan reporankana eikä kumpikaan havahdu mun puuhasteluihini.

Illalla täytyisi antaa Leksulle myös tekemistä, jotenka iltalenkin yhteyteen mennään ottamaan agikentälle muutamia esteitä.