Huh, kun tää aika rientää niin nopsaan. Otsikko sen jo sanookin, yritin muistella mitä sitä on viikon varrella tehty, mutta ei nyt oikein tule mieleen, joten siirrytään suosiolla viikonloppuun.

Lauantai-aamuna tehtiin Marian, Pippan ja Rokin kanssa metsälenkki lumisessa metsässä. Siellä saa kyllä tarpoa sen verran, että tunnin reissun jälkeen on ihan kypsä ja paita märkänä. Pohdin oikein tosissani jo Taran vapaaksi päästämistä, aattelin ettei se kovin kauaksi jaksaisi juoksennella noissa kinoksissa, mutta en sitt kuitenkaan päästänyt, se kuikuili siihen malliin ympärilleen, että aloin epäilemään estääkö kinokset sen menoa sittenkään. Eli lopputulos - Tara oli hihnassa.

Malla joksenteli ylipursuvalla innollaan väsymättä, välillä Leksua kiusaten ja välillä sai kaveriksi Rokin, mutta kotona ei kyllä huomannut sen mitenkään väsähtäneen.

Iltapäivällä haettiin Adalmiina mummilaan yökylään ja sai Mallakin leikkikaverin. Taas täytyi todeta, että lapset kyllä ymmärtää toisiaan ja keksivät yhteiset leikit, niin sisällä kuin ulkonakin.

Sunnuntaina Adalmiinan palautuksen jälkeen lähdettiin Hosiossaareen jossa jo Maria, Johanna, Suvi ja Katja odottelivat.

Tarvottiin hikihatussa lumihangessa tekemässä esineruutua koirille, hyvää kuntoiluahan se oli, joo.

Katja oli mukana kameroineen ja napsi tapahtumasta kuvia

Tara etsintäpuuhissa ja esineen palautuksessa

Mallakin opettelee

Mukaavaa oli. Taralle tehty kotiharjoitus näytti selvästi tuottaneen tulosta, irtaantumista ja sitkeyttä esineen etsintän tarvitaan lisää.

Mallalle täytyy ihan tosissaan aloittaa kotiharjoittelu esineen hakemisessa ja luovuttamisessa, niin pääsee sekin etsintähommiin mukaan.

Päätteeksi pidettiin pieni piknik. Juhlistimme Tytyn valioitumista, kiitos Suvi.

 Alan nääs kyllästymään tähän talveen, lumeen, pakkaseen ja palelemiseen .  Koirat kaipaa toimintaa ja mä kans. Tähän vois moni sanoa että kyllä talvellakin voi harrastaa, .... niin ehkä vois, .... mutta kun ulkona on kylmä, no joo selityksen makua .. ehkä. 

Ihan oikeesti, odotan kevättä

Perjantai-illalle olin suunnitellut taas "mattojuoksua" mutta olo tuntui jotenkin kurjalta joten jätin menemättä, hyvä niin sillä lauantai-aamuna olo oli vieläkin kurjempi   ja otin päivän huilailun merkeissä. Koirien kanssa tehtiin hyvin niukat ulkoilut joten jotain aktiiviteetiä piti keksiä, niimpä otin pariin kertaan päivän aikana takapihalla "esineruutua" elikkä kävin pudottelemassa esineitä pitkin pihaa etsintäharjoitusta varten. Leksu ei ymmärtänyt yhtään mitään mutta juoksenteli innolla muuten mukana, Malla löysi kyllä jokusen esineen, mutta ei sitten tuonut niitä mulle. Tara  äkkäs mistä on kysymys ja haeskeli esineet, sitä täytyi kyllä välillä käskeä useampaankin otteeseen etsimään kun luovutti kovin herkästi, syynä pelko että toiset koirat saa nameja kun tulivat mun luo. On toi Tara niin mahdoton noiden herkkujen perään.

Malla on ollut ja on  "pieni piru". Leksu ei meinaa millään saada juoksennella rauhassa ulkona, kun ipana on aina niskassa. Olen komentanut jättämään Leksun rauhaan ja Malla kyllä tietää sen, mutta ihan niinkuin vahingossa ohi mennessä täytyy kuitenkin hypätä toisen niskaan. Leksu onkin sitten aina mun jalkojen välissä tai tulee pakoon mun luo tuota riiviötä. Leksu saisi olla vähän jämäkämpi ja komentaa ipanaa järjestykseen, mutta Leksu on mitä on.

Mallalla on menossa luultavasti nyt joku murrosiän kriisi, toisaalta sillä on mörkökausi, kaikkea pelottavaa tuntuu olevan ympärillä ja toisaalta se luulee olevansa tämän talon "kingi". Ihan oikeasti se on isotellut kun on ollut mun kanssani makuunuoneessa ja toiset koirat tulee sinne, voi kiesus.

Joku aamu se oli mun kainalossani ja Tara tulee tapansa mukaan sängyn viereen saamaan rapsutuksia kun olen heräilemässä. Tämä nuori naikkonen ensin murisee Taralle ja sitten syöksyy, siis ihan oikeasti syöksyi Taraa päin muristen ja ärhennellen. Onneksi Tara on niin tasapainoinen ettei se moisesta ollut moksiskaan vaan väisti ja tuli siiheen rapsutettavaksi. Malla sai multa ärähdyksen ja joutui pois sängystä, yritti pari kertaa takaisin ennen kuin uskoi että sillä ei ollut mitään asiaa mun ja Taran viereen, vihdoin uskoi ja paineli omalle sängylleen maate. Leksun se ajoi myös joku yö pois makkarin ovelta kun toinen koitti tulla sinne. Arvaatte varmaan kuka lopulta tuli ja kuka lähti siitä huoneesta.

Yleensä Leksu on ekana sängyssä odottamassa että tulen nukkumaan, joten Mallalla ei yleensä ole mahdollisuutta "omistaa" mua tai makuuhuonetta, en oikeasti tiedä kummasta on kyse. Edellisten tapausten jälkeen on kerran kuulunut pieni murina kun Tara on tullut makkariin, mutta sen lopettamiseen riitti mun tiukka käsky.

Lagottokeskusteluja lukiessä olen ihmetellyt kun lagottoa on pidetty "vaikeana" koirana, että niiden kanssa on sen takia tullut ongelmia. Mun mielestä lagotto on taas ollut äärettömän helppo koira. Mutta nyt näen Mallassa erillaisen lagoton jota kokematon omistaja ei ehkä osaisikaan käsitellä oikein. Osaanko minä ... no se jää nähtäväksi ja täähän voi olla vain hetkellinen mielentila kasvuvaiheessa, tiedä häntä, mutta mulle ihan outo piirre tässä rodussa.

Lauantaiaamuna otettiin rennosti ja nukuttiin oikein kunnolla eikä mitään kiiretä, aah! Kyllä osattiin nauttia sängyssä köllöttelystä, niin minä kuin koiratkin (tietysti nauttivat kun saivat kainalossa olla). Iltapäivällä mentiin metsälenkille Marian ja kuononaamojen kera. Illalla olikin sitten Taran ja Mallan pesu kun menivät molemmat sunnuntaina hierottavaksi.

Sunnuntaina jatkettiin kiireetöntä aamua, vaikka nyt heräsin kyllä jo ajoissa, mutta kun ei ollut kiire mihinkään kerkesi sitä nauttimaan rauhallisen aamun autuutta.

Päivällä olikin sitten se hieronta. Hierojaopiskelijoilla oli lopputyön näyttö ja olin luvannut viedä Taran sinne hierontaan. Kävikin sitten niin, että Mallakin pääsi hierottavaksi, kun koira jonka piti tulla samaan aikaan oli sattumalta Pippa joka ei voinutkaan tulla kun oli saanut täivaaran takia exspotin, niin mulla oli sitten kaksi koiraa mukana.

Hyvinhän se meni vaikka vähän jo etukäteen pohdin onnistuuko tää järjestely. Malla oli ihan rauhallisena, sillä nyt ei onneksi vielä tuohon ikään noita jumeja nyt ole mutta tähän mörkökauteen sopi kuin tikku silmään kun sain sen sinne viedä. Taralla sen sijaan taitaa olla taas rintalihaksissa jotain, ainakin se älähteli siihen malliin. Syyksi rupesin epäilemään valjaita joita olen nyt käyttänyt metsälenkillä joustovyön kanssa. Taralle ei sovi muut kun kaulapanta näköjään. Kuonopannasta kipeytyi toinen puoli rintaa ja nyt noista valjaista molemmat puolet näytti olevan älähtelyn kohteena. Minna suositteli valjaita jotka Suvi oli hankkinut Tuikulle. Täytynee hankkia tollaset Tarallekkin.

Iltapäivällä oli hyvä lähteä synttäreitä viettämään, kun koirat eivät voineet mitään isompaa lenkkeilyä hieronnan jälkeen harrastaa. Niimpä sitä tuli syötyä "neljän sormen" synttärikakkua, elikkä mummin "nupukka" Adalmiina täytti kokonaista neljä vuotta.

Ilalla kun lenkit oli surkeita täytyi koiria vähän aktivoida, siispä harvinaista sisätokostusta kaikkien kanssa.

Mallalle sivulle tuloa ja pientä seuraamista sekä maahan meno ja siitä istumaan. Ihan hyvin meni vaikka aidan takana Tara piti kauheeta mekkalointia. Leksulle otin pienesti paikalla oloa ja sivulle tuloa otettiin myös. Taralle kaukkarit, luoksetulon pysäytystä ja nouto. Ja voi hirveetä mikä mekkala, siis Taralla. Näyttää että ääni vaan lisääntyy ei suinkaan vähene. Ja tosiaan, sisällä ei harrasteta tämänkään jälkeen tätä touhua kovinkaan usein, mä menetän hermoni ton metelin takia.

Tänään lenkillä sitten otettiin taas yksi paikkamakuu ja poikettiin paluumatkalla vielä koirakentälle, siellä penkin kiertoa ja rengasta. Sit lähdettiin kiipeilemään sorakasojen päälle, siis meikäkin kävi siellä pari kertaa mut en kehdannut persmäkee laskee vaikka kauheesti mieli teki, ääh! Jos olis ollut lapset mukana niin olisin kyllä lasketellut. Mietin että jos rupeen koirien kans laskemaan peffamäkee niin alkaa kylällä juorut liikkumaan, että on se kolmen koiran omistaja ihan seonnut :o).

Iloisia uutisia Taran lapsosista, Sashakin on saanut harjoittelupaikan agiryhmässä WeCalla. Täytyykin suunnitella ensi kesäksi Taran ja lasten yhteistä harkkapäivää.

Kun tulin töistä kotiin olin aivan naatti, takana oli kiireinen ja väsyttävä viikko. Lenkille lähtökin tuntui venyvän kun ei millään meinannut saada itseään liikkeelle.

Lenkillä pakkanen nipisteli ilmeisesti sen verran että ajatukset lähti liikkeelle. Tajusin että jos nyt kotiin menon jälkeen istun tuoliin, niin siinä sitä sitten nökötän koko illan enkä jaksa evääni heilauttaa. Jotain siis oli tehtävä ettei jämähdä paikalleen.

Aattelin että vois mennä pelaamaan sulkapalloa, sitä ei ole tullut pelattua tänä talvena vielä kertaakaan, vaan empä saanut kaveria mukaani . No kun olin päättänyt että jotain on saatava aikaiseksi ja reipastuttava, lähdin työpaikkani kuntosalille. En ole koskaan tykännyt noista kuntosalivehkeistä enkä nytkään niitä mennyt käyttämään, vaan sinne on hankittu juoksumatto ja sitä päätin kokeilla.

Kaksi kilometriä jaksoin, välillä hölkkäsin, välillä rivakkaa kävelyä ja pieni pätkä nopeampaa juoksua. Sitten pidin huilitauon ja rupesin tutkailemaan ohjeita (eikös se noin päin aina kuulu mennä). Kokeillessa nopeuden säätöjä ja kallistuksen säätimiä sun muita nappuloita tuli siinä käveltyä vielä vajaa kilometri, ihan pakko oli koittaa ylämäkijuoksuakin. Sitä vaan ei jaksa tällä kunnolla, toivottavasti sitten .. joskus.

Kannatti lähteä liikkeelle, olo oli paljon parempi kuin salille tullessa. Sitä rupesin jo laatimaan ja miettimään koirille koulutusjuttuja sun muuta puuhaa. Tuota juoksumattoa pitää kyllä käydä kokeilemassa useamminkin, jospas sitä jaksaisi joskus juosta pidemmänkin matkan.

Sunnuntaina suuntasimme Noormarkkuun. WeCalaisia tuli kouluttamaan Jenni Leino ja meillä Taran kanssa oli ilo pästä mukaan koulutukseen. Rata oli tehty kivan kiemuraiseksi ja tarkoitettu tekniikkaharjoitukseen. Otettiin sieltä neljä pätkää, parissa pätkässä koitettiin paria versiota ja kahdessa muussa pätkässä lähinnä ohjauksen oikeaa suuntaa ja ajoitusta. Ihan hyvä koulutus, mutta kovin lyhyt se oli. Jäi sieltä kuitenkin jotain tuonne päähänkin muhimaan, toivottavasti ne säilyy siellä kevääseen asti, harjoittelut kun jää talvisaikaan niin vähälle.

Leksun kanssa edistymistä "kiekkorintamalla", käytiin tiistaina lenkkeilemässä kiekkokaukalon tuntumassa ja kohta missä viimeksi iski paniikki ohitettiin pienellä säpsähtämisellä ja aavistuksen epäröivällä olemuksella. Pakkaset jatkuu, jotenka käväisemme taas ensi viikolla luistinradan kupeessa, koska harjoitukset sujuu näin mallikkaasti.

Tänään päästiinkin taas käymään metsälenkillä, Maria kuononaamojensa kanssa oli mukana joten paluumatkalla pimeyskään ei tuntunut kamalalta kun oli seuraa.